₂₀Juhlille saapuneiden joukossa oli myös muutama kreikkalainen, jotka olivat tulleet kunnioittamaan Jumalaa. ₂₁He tulivat Filippoksen luokse. Filippos oli kotoisin Galilean Betsaidasta. Kreikkalaiset pyysivät: »Herra, tahtoisimme tavata Jeesuksen.» ₂₂Filippos lähti kertomaan pyynnöstä Andreakselle. Sitten he menivät yhdessä Jeesuksen puheille.

₂₃Jeesus sanoi Filippokselle ja Andreakselle: »On tullut hetki, jolloin Ihmisen Poika kirkastetaan. ₂₄Minä vakuutan teille: Jos vehnänjyvä ei putoa maahan ja kuole, se jää yksin. Mutta jos se kuolee, se tuottaa runsaan sadon. ₂₅Se, joka rakastaa elämäänsä, tuhoaa sen; se, joka vihaa elämäänsä tässä maailmassa, pääsee ikuiseen elämään. ₂₆Jos haluaa olla minun palveluksessani, on seurattava minua. Minun palvelijani on siellä missä minäkin. Isä kunnioittaa sitä, joka palvelee minua.

₂₇Nyt olen järkyttynyt. Mitä osaisin sanoa? Rukoilisinko: ’Isä, pelasta minut tästä hetkestä’? Mutta minähän olen tullut juuri tätä hetkeä varten. ₂₈Isä, kirkasta nimesi!»

Silloin taivaasta kuului ääni: »Minä olen sen kirkastanut ja kirkastan jälleen.» ₂₉Paikallaolijat sanoivat äänen kuultuaan, että ukkonen oli jyrähtänyt. Toiset väittivät, että enkeli oli puhunut Jeesukselle. ₃₀Silloin Jeesus sanoi: »Ääni ei kuulunut minun vuokseni vaan teidän vuoksenne. ₃₁Nyt tämä maailma tuomitaan; nyt tämän maailman ruhtinas heitetään ulos. ₃₂Ja kun minut nostetaan maan kamaralta, vedän kaikki luokseni.» ₃₃Näin sanoessaan Jeesus viittasi siihen, miten hän kuolisi.