₄₀Kuinka usein kansa kapinoikaan

Jumalaa vastaan autiomaassa,

murehdutti häntä aavikolla!

₄₁He testasivat häntä yhä uudelleen,

tuottivat tuskaa Israelin Pyhälle.

₄₂Eivät he muistaneet hänen voimaansa sinä päivänä,

jona hän vapautti heidät vihollisten käsistä.

₄₃Sitä päivää, jolloin hän osoitti Egyptissä

tunnustekojensa voiman,

toteutti ihmeelliset tekonsa Soanin tasangolla.

₄₄Hän muutti Niilin vedet vereksi,

virtojen vedet juomakelvottomiksi.

₄₅Jumala lähetti egyptiläisten kimppuun

hyönteisparvia puremaan heitä

ja sammakoita tuhoja aiheuttamaan.

₄₆Hän lähetti tuhohyönteisiä

tekemään lopun heidän sadostaan,

heinäsirkkaparvet hävittämään tieltään kaiken,

mitä he olivat kasvattaneet.

₄₇Rakeilla hän tappoi heidän viiniköynnöksensä,

rankkasateella hän tuhosi heidän viikunapuunsa.

₄₈Taudit iskivät heidän karjaansa,

rutto vei heidän karjalaumansa.

₄₉Hän suuntasi heihin leimuavan vihansa,

lähetti heidän päälleen raivoa, kirouksia ja vaikeuksia,

tuhoa tuovien enkeleiden joukon.

₅₀Jumala antoi vihansa vyöryä,

ei hän säästänyt egyptiläisiä kuolemalta.

Hän antoi heidät kulkutautien temmellyskentäksi.

₅₁Kaikki Egyptin esikoiset hän löi,

tuhosi tulevaisuuden toivot Haamin teltoista.

₅₂Sitten Jumala johdatti kansansa pois Egyptistä,

paimensi sitä autiomaassa kuin lammaslaumaa.

₅₃Hän kuljetti kansaansa turvallisesti,

ei heidän tarvinnut pelätä mitään,

mutta heidän vihollisensa hukkuivat mereen.

₅₄Hän ohjasi heidät pyhään paikkaan,

vuorelle, jonka oli ottanut haltuunsa

oikean kätensä voimalla.

₅₅Hän karkotti vieraat kansat,

mittasi ja jakoi heidän maansa

omalle kansalleen perintömaaksi,

asetti Israelin heimot sitä asuttamaan.

₅₆Kuitenkin hänen kansansa testasi häntä,

kapinoi vieläkin Jumalaa, Korkeinta, vastaan.

He eivät noudattaneet hänen käskyjään,

₅₇vaan kääntyivät omille teilleen.

He olivat yhtä petollisia kuin esivanhempansa,

yhtä epäluotettavia kuin rikkoutunut sotajousi.

₅₈He suututtivat Jumalan uhrikukkuloillaan,

tekivät hänet mustasukkaiseksi muiden jumalien patsaillaan.

₅₉Kun Jumala kuuli heidän teoistaan,

hän raivostui ja hylkäsi kokonaan Israelin.

₆₀Hän jätti autioksi Silon pyhäkköteltan,

asumuksensa ihmisten keskellä.

₆₁Hän jätti vihollisten käsiin liiton arkun,

jossa hänen voimansa ja kunniansa asuvat.

₆₂Kansansa hän jätti vihollisen miekan armoille,

julmistui omiinsa.

₆₃Tuli nielaisi nuoret miehet,

morsiamet jäivät ilman häälauluja.

₆₄Vihollisen miekka tappoi papit,

eivätkä lesket voineet valittaa suruaan.

₆₅Mutta sitten Jumala, Herramme, havahtui

niin kuin nukkuva herää unestaan,

niin kuin sankari selviää humalastaan.

₆₆Hän löi takaisin vihollisensa,

saattoi heidät ikuiseen häpeään.

₆₇Hän hylkäsi Joosefin suvun,

ei hän valinnut Efraimin heimoa.

₆₈Sen sijaan hän valitsi Juudan heimon

ja Siionin vuoren, jota hän rakastaa.

₆₉Vuorelle hän rakensi pyhäkkönsä,

korkean kuin taivas ja vakaan kuin maa,

jonka hän perusti kestämään ikuisesti.

₇₀Hän valitsi palvelijansa Daavidin.

Otti hänet lammastarhasta,

₇₁toi hänet lampaiden ja karitsojen keskeltä

paimentamaan kansaansa Jaakobia ja Israelia, omiaan.

₇₂Daavid paimensi heitä vilpittömin sydämin,

taitavasti hän ohjasi heitä.