₂Jumala, olet osoittanut hyvää tahtoa maatasi kohtaan,

sinä käänsit Jaakobin suvun kohtalon.

₃Annoit anteeksi kansasi pahat teot,

peitit kaikki heidän rikkomuksensa.

(välisoitto)

₄Luovuit vihastasi,

sammutit sen palon.

₅Käänny taas puoleemme,

Jumala, auttajamme,

älä ole meille enää raivoissasi!

₆Vai kestääkö vihanpitosi ikuisesti,

jatkuuko se sukupolvesta toiseen?

₇Etkö enää virvoitakaan meitä

niin että kansasi saisi iloita sinusta?

₈Jumala, osoita, että olet uskollinen,

pelasta meidät!

₉Tahdon kuunnella,

mitä Jumala, meidän Jumalamme, puhuu.

Hän puhuu kansalleen ja uskollisilleen rauhan sanoja,

ei hän anna meidän eksyä enää mielettömyyteen.

₁₀Hän on valmiina auttaakseen niitä,

jotka kunnioittavat häntä.

Näin maamme saa takaisin loistonsa.

₁₁Hyvyys ja uskollisuus kohtaavat,

oikeus ja rauha suutelevat.

₁₂Uskollisuus versoo maasta,

oikeus kumartuu katsomaan taivaasta.

₁₃Jumala on se, joka antaa kaiken hyvän,

ja maamme antaa satonsa.

₁₄Oikeus kulkee Jumalan edellä,

se valmistaa tietä hänelle.

Jumala on perustanut kaupunkinsa pyhille vuorille.

₂Hän rakastaa Siionin portteja enemmän

kuin kaikkia muita Jaakobin suvun kaupunkeja.

₃Sinusta, Jumalan kaupungista,

kerrotaan mahtavia asioita.

(välisoitto)

₄Minä olen Jumalan kaupunki.

Maineeni on kiirinyt Egyptiin ja Babyloniin.

Minut tunnetaan myös Filisteassa, Tyroksessa ja Nubiassa.

Niistä, jotka saapuvat sieltä, sanotaan:

»Kas, hän on syntynyt Siionissa.»

₅Minusta, Siionista, todellakin sanotaan:

»Jokainen on syntynyt siellä.»

Korkein pitää lujana ja vakaana kaupungin,

josta näin puhutaan.

₆Kun Jumala merkitsee kansoja kirjaansa,

hän kirjoittaa:

»Tämäkin on syntynyt Siionissa.»

(välisoitto)

₇Kaikki tanssivat ja laulavat:

»Sinusta, Siionista, on kaikki lähtöisin.»