₁Älä meille, Jumala,

älä meille anna kunniaa.

Se kuuluu nimellesi,

sinä hyvä ja uskollinen.

₂Miksi antaisimme vieraiden kansojen sanoa:

»Missä muka teidän jumalanne on?»

₃Meidän Jumalamme on taivaassa.

Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.

₄Kansojen jumalien kuvat ovat hopeaa ja kultaa,

ne ovat ihmisten tekoa.

₅Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,

niillä on silmät, mutta ne eivät näe.

₆Korvat niillä on, mutta eivät ne kuule,

nenäkin on, mutta eivät ne haista.

₇Niillä on kädet, joilla ei voi koskettaa,

jaloillaan ne eivät kävele,

niiden kurkusta ei kuulu pihaustakaan.

₈Niiden tekijät ja kaikki niihin turvautuvat

tulevat niiden kaltaisiksi.

₉Israel, luota Jumalaan!

Hän on sinun apusi ja kilpesi.

₁₀Aaronin suku, luota Jumalaan!

Hän on sinun apusi ja kilpesi.

₁₁Jumalaa kunnioittavat, luottakaa Jumalaan!

Hän on teidän apunne ja kilpenne.

₁₂Me olemme Jumalan mielessä,

hän siunaa meitä.

Hän siunaa Israelia,

hän siunaa Aaronin sukua.

₁₃Hän antaa siunauksensa niille,

jotka kunnioittavat häntä,

niin pienille kuin suurille.

₁₄Kunpa Jumala lisäisi kansansa lukumäärää,

teitä ja lapsianne!

₁₅Teitä siunaa Jumala,

joka on tehnyt taivaan ja maan.

₁₆Taivas on Jumalan taivas,

mutta maan hän on antanut ihmisille.

₁₇Eivät kuolleet ylistä Jumalaa,

ei yksikään, joka on laskeutunut hiljaisuuteen.

₁₈Mutta me kiitämme Jumalaa

tästä hetkestä ikuisuuteen.

Ylistys Jumalalle!

₁Minä rakastan Jumalaa,

hän kuulee ääneni ja nöyrät pyyntöni.

₂Aina, kun huudan häntä avuksi,

hän kumartuu kuuntelemaan minua.

₃Kuoleman köydet kiertyivät ympärilleni,

tuhon tuskat tavoittivat minut.

Koin surua ja ahdistusta.

₄Silloin huusin avukseni Jumalaa:

»Kuule minua, Jumala, pelasta minut!»

₅Jumala on armollinen ja oikeudenmukainen,

meidän Jumalamme on myötätuntoinen.

₆Hän on avuttomien suojelija –

olin vajoamaisillani, mutta hän pelasti minut.

₇Nyt saan taas levähtää,

sillä Jumala on tehnyt minulle hyvää.

₈Jumala, sinä pelastit minut kuolemasta,

et sallinut silmieni vuodattaa kyyneliä,

et jalkojeni kompastella.

₉Niinpä minä saan kulkea Jumalan suojeluksessa

elävien maassa.

₁₀Minä olen luottavainen, vaikka sanonkin:

olin todella ahdistunut.

₁₁Sanoin hädissäni:

kaikki ihmiset ovat valehtelijoita.

₁₂Kuinka voisin korvata Jumalalle

kaiken sen hyvän, mitä hän on tehnyt minulle?

₁₃Minä kohotan maljan,

koska Jumala on pelastanut minut,

ja huudan Jumalan nimeä.

₁₄Täytän lupaukseni Jumalalle

koko hänen kansansa läsnä ollessa.

₁₅Kallisarvoisia ovat Jumalan silmissä ne,

jotka kuolevat hänelle uskollisina.

₁₆Jumala, kuule minua, palvelijaasi!

Minä olen palvelijasi, jo äitini palveli sinua.

Sinä olet vapauttanut minut kahleista.

₁₇Siksi uhraan kiitosuhrin

ja huudan Jumalan nimeä.

₁₈Täytän lupaukseni Jumalalle

koko hänen kansansa läsnä ollessa.

₁₉Täytän sen Jumalan temppelin pihoilla,

sinun keskelläsi, Jerusalem.

Ylistys Jumalalle!