₁Te tiedätte itsekin, veljet ja sisaret, ettemme käyneet luonanne turhaan. ₂Niin kuin tiedätte, meitä oli aiemmin pahoinpidelty ja nöyryytetty Filippissä. Ankarasta vastustuksesta huolimatta uskalsimme Jumalamme avulla kertoa teille hänen ilosanomansa. ₃Meidän kehotuksemme eivät kumpua harhaisesta, moraalittomasta tai valheellisesta mielestä. ₄Testattuaan meidät Jumala on antanut meille ilosanomansa, ja sitä me julistamme. Emme yritä miellyttää ihmisiä vaan Jumalaa, joka koettelee sydämemme. ₅Niin kuin tiedätte, emme ole koskaan lähestyneet teitä mielistellen tai ahneina. Sen voi Jumala todistaa. ₆Emme myöskään ole tavoitelleet kunniaa ihmisiltä, emme teiltä sen enempää kuin muiltakaan. ₇Kristuksen valtuuttamina apostoleina voisimme toki vaatia arvokasta kohtelua.

Niin kuin imettävä äiti hoitaa lapsiaan, ₈niin mekin olemme pitäneet teistä hellästi huolta. Ilosanoman lisäksi halusimme antaa teille myös itsemme, koska teistä oli tullut meille niin rakkaita. ₉Muistattehan, veljet ja sisaret, miten näimme vaivaa ja ponnistelimme. Jumalan ilosanomaa julistaessamme kävimme samalla yötä päivää ansiotyössä, ettei meistä olisi ollut teille vaivaa. ₁₀Te uskovat voitte Jumalan kanssa todistaa, että tulimme luoksenne pyhinä, oikeamielisinä ja moitteettomina. ₁₁Niin kuin tiedätte, me opastimme teitä jokaista kuin isä lapsiaan. ₁₂Rohkaisimme teitä ja kehotimme teitä elämään Jumalan arvolle sopivasti, koska hän kutsuu teitä valtakuntaansa ja kirkkauteensa.