₁Älä meille, Jumala,

älä meille anna kunniaa.

Se kuuluu nimellesi,

sinä hyvä ja uskollinen.

₂Miksi antaisimme vieraiden kansojen sanoa:

»Missä muka teidän jumalanne on?»

₃Meidän Jumalamme on taivaassa.

Kaiken, mitä hän tahtoo, hän myös tekee.

₄Kansojen jumalien kuvat ovat hopeaa ja kultaa,

ne ovat ihmisten tekoa.

₅Niillä on suu, mutta ne eivät puhu,

niillä on silmät, mutta ne eivät näe.

₆Korvat niillä on, mutta eivät ne kuule,

nenäkin on, mutta eivät ne haista.

₇Niillä on kädet, joilla ei voi koskettaa,

jaloillaan ne eivät kävele,

niiden kurkusta ei kuulu pihaustakaan.

₈Niiden tekijät ja kaikki niihin turvautuvat

tulevat niiden kaltaisiksi.

₉Israel, luota Jumalaan!

Hän on sinun apusi ja kilpesi.

₁₀Aaronin suku, luota Jumalaan!

Hän on sinun apusi ja kilpesi.

₁₁Jumalaa kunnioittavat, luottakaa Jumalaan!

Hän on teidän apunne ja kilpenne.

₁₂Me olemme Jumalan mielessä,

hän siunaa meitä.

Hän siunaa Israelia,

hän siunaa Aaronin sukua.

₁₃Hän antaa siunauksensa niille,

jotka kunnioittavat häntä,

niin pienille kuin suurille.

₁₄Kunpa Jumala lisäisi kansansa lukumäärää,

teitä ja lapsianne!

₁₅Teitä siunaa Jumala,

joka on tehnyt taivaan ja maan.

₁₆Taivas on Jumalan taivas,

mutta maan hän on antanut ihmisille.

₁₇Eivät kuolleet ylistä Jumalaa,

ei yksikään, joka on laskeutunut hiljaisuuteen.

₁₈Mutta me kiitämme Jumalaa

tästä hetkestä ikuisuuteen.

Ylistys Jumalalle!