₃₇Kun Jeesus ja oppilaat seuraavana päivänä laskeutuivat vuorelta, heitä vastassa oli suuri väkijoukko. ₃₈Sieltä eräs mies huusi: »Opettaja, minä pyydän sinua: auta poikaani, ainoaa lastani! ₃₉Hän joutuu usein pahan hengen valtaan. Yhtäkkiä poika karjuu ja kouristelee suu vaahdossa. Kun paha henki lopulta lähtee hänestä, hän on aivan ruhjeilla. ₄₀Pyysin oppilaitasi karkottamaan sen, mutta he eivät pystyneet.» ₄₁Silloin Jeesus sanoi: »Voi teitä epäuskoisia ja kieroutuneita tämän ajan ihmisiä! Miten kauan minun vielä pitää olla kanssanne ja kestää teitä? Tuo poikasi tänne.» ₄₂Vielä pojan tullessakin demoni retuutti häntä ja sai hänet kouristelemaan, mutta Jeesus käski sen lähteä. Hän paransi pojan ja luovutti hänet takaisin isälle. ₄₃Kaikki ihmettelivät Jumalan suuruutta.

Kun kaikki ihmettelivät Jeesuksen tekoja, hän sanoi oppilailleen: ₄₄»Painakaa mieleenne nämä sanat: Ihmisen Poika luovutetaan ihmisten käsiin.» ₄₅Oppilaat eivät ymmärtäneet, mistä Jeesus puhui. Sanojen merkitys jäi heille hämäräksi, eivätkä he käsittäneet niitä. He eivät kuitenkaan uskaltaneet kysyä, mitä Jeesus tarkoitti.

₄₆Oppilaat alkoivat miettiä, kuka heistä mahtoi olla tärkein. ₄₇Kun Jeesus sai tietää, mitä heidän mielessään liikkui, hän otti viereensä lapsen ₄₈ja sanoi: »Se, joka ottaa tämän lapsen luokseen minun nimissäni, ottaa luokseen minut. Ja se, joka ottaa luokseen minut, ottaa luokseen minun lähettäjäni. Se teistä, joka on kaikkein pienin, on oikeasti suuri.»

₄₉Silloin Johannes sanoi: »Mestari, me näimme jonkun karkottavan demoneja sinun nimissäsi. Yritimme estää häntä, koska hän ei seuraa sinua meidän kanssamme.» ₅₀Jeesus kuitenkin vastasi: »Älkää estelkö. Se, joka ei ole teitä vastaan, on teidän puolellanne.»