Suomen Pipliaseura

3. Elämä pyhiinvaelluksena: Emmauksen tiellä

Voisiko Emmauksen tie olla aivan tavallinen arkipäivä, tämä päivä ja ihmiset, jotka tänään kohtaan, kyselen itseltäni.

Lähden Emmauksen tielle koleana keskiviikkopäivänä. Minulla on työmatka kaupunkiin. Ennen lähtöäni luen tekstin Emmauksen tien kulkijoista. Kenessä näen Kristuksen kasvot tänään? Kuka opettaa minulle jotain olennaista? Päätän siunata ajatuksissani ja rukouksissani kaikkia vastaantulijoita.

Tie rautatieasemalle on hiljainen. Aamuisen kävelijän sauvat kopisevat asfalttiin. Siunatkoon Jumala sinun päiväsi. Asemalle kertyy ihmisiä. Perhe keskustelee kovaäänisesti ja lapsia komennellaan. Siunatkoon teitä kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Isä ja Poika ja Pyhä Henki. Junan ravintolavaunussa mies puhuu puhelimeen ja sopii kokousaikoja. Äiti tulee pientä tyttöä kantaen. Tyttö opettelee syömään perunasosetta. Siunausta.

Luen aamun viestit kännykästäni. Ystäväni on kriisissä parisuhteessaan, toinen meinaa väsyä lasten hoitamiseen, kolmas on ollut ajatuksissani koko eilisen päivän. Pyydän siunausta. Nämä ihmiset tietävät, että rukoilen heidän puolestaan.

Rastatukkainen nuori mies työntää lastenvaunuja asemalaiturilla. Joukko pitkätukkaisia poikia kantaa suuria soittimia ja rokki soi kovalla äänellä. Teinitytöt kävelevät pinkeissä farkuissaan koko kadun leveydeltä. Toppatakkiin pukeutunut ikäihminen työntää rollaattoriaan. Jokainen heistä on keskellä omaa elämäänsä. Siunaan heitä.

Haalareihin ja huomioliiveihin sonnustautuneet miehet korjaavat mainosteippauksia. Siunausta. Nuori kerjäläisnainen on polvistunut kadulle. Voi, kerjäläiset ovat minun heikko kohtani. En osaa suhtautua heihin. Vaivaannun ja kävelen ohi. Rukoilen siunausta, mutta riittääkö se?

Lounaskeiton äärellä ihailen kaupunkimaisemaa, viereisessä pöydässä kolme rouvaa nauttii leivoskahveja. Siunausta. Kännykkäni piippaa rohkaisevaa viestiä ystävältäni. Yllättäen tapaan ihmisen, joka sanoo tuntevansa minut. Meillä on hyvä keskustelu, kiitos seurasta ja siunausta.

Lisää vastaantulijoita. Ihmisiä elämänsä kriisissä, ihmisiä elämänsä arjessa. Minun Emmauksen tieni on aivan tavallinen työpäivä. Yhteisen ehtoollisen saa korvata salaattirasia, jonka vien iltamyöhään naapuriin yksinhuoltajaäidille.

Millainen on sinun Emmauksen tiesi tänään? Lähde matkaan. Katso, keitä tapaat. Huomaatko, miten toisia siunatessasi, tulet itsekin siunatuksi?

Teksti: Päivi Aikasalo

Raamatunteksti(t)

Luukas 24

Jeesus ilmestyy Emmauksen tiellä

13Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. 14He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. 15Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. 16He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut.

17Jeesus kysyi heiltä: »Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?» He pysähtyivät murheellisina, 18ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: »Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut.»

19»Mitä te tarkoitatte?» Jeesus kysyi. He vastasivat: »Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. 20Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. 21Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, 22ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla 23mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. 24Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet.»

25Silloin Jeesus sanoi heille: »Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? 26Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa.» 27Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu.

28He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, 29mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: »Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan.» Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. 30Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. 31Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. 32He sanoivat toisilleen: »Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?»

33Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. 34Nämä sanoivat: »Herra on todella noussut kuolleista! Hän on ilmestynyt Simonille.» 35Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän.

Luukas 24:13-35KR92Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.24.4
Seuraa meitä