Suomen Pipliaseura

6. Elämä pyhiinvaelluksena: Vuorisaarna keskellä arkea

Jokainen päivä on matka. Elämän pyhiinvaellus koostuu päivän mittaisista etapeista. Suosittelen tämän vuorisaarna-mietiskelyn toteuttamista aamulla työmatkalla, mutta voit tehdä sen myös muualla, jokainen elämäntilanteensa mukaan. Olennaista on, että sinun tämän päivän matkaasi saattavat nämä Jeesuksen sanat.

Vuorisaarnan teksti pyhästä huolettomuudesta (Matt. 6:25–34) ohjaa luottamaan ennen kaikkea Jumalaan. Jeesus opettaa, ettei pidä murehtia liikaa. Kullekin päivälle, kullekin matkalle riittävät sen omat murheet ja ilot.

Teksti ohjaa meitä hereillä olemiseen, läsnäolon taitoon. Pyydän Sinua tänä aamuna kokeilemaan, mitä mahdollisuuksia sisältyy työmatkaasi; sitä, miten voisit nivoa hengellisyyttä matkasi yhteyteen. Parhaimmillaan tästä voi muodostua hyvä rutiini, tapa joka kantaa.

”Katsokaa taivaan lintuja.” Mitä lintuja näet tänä aamuna? Mitä muita eläviä olentoja? Millaisia ihmisiä?

Millaisia kasvoja kohtaat? Näkyykö niillä väsymystä, pyhää huolettomuutta, murhetta vai iloa? Voit lausua hiljaisen rukouksen niiden läheisten puolesta, joita kohtaat. ”Herra, anna hänelle voimaa vastata Sinun kutsuusi. Anna alttiutta pyrkiä Sinun tahtosi noudattamiseen, jotta hän voisi olla Jumalan valtakunnan etsijä, jolle kaikki muukin annetaan. Lohduta päivän murheissa.”

Itse astun kotipihalta kadulle ja katson vanhaa mäntyä kadunvarressa. Muistan yhteyden kristittyjen ja puiden välillä. Me kaikki olemme viljeltyjä ja varjeltuja. Meitä kädellisiä ihmisiä kutsutaan varjelemaan kaikkea elävää, koko luomakuntaa.

Junassa nostan katseeni kohti Helsingin Diakonissalaitoksen kirkkoa. Sen katolla oleva kelttiläinen risti yhdistää auringon ja Kristuksen. Lausun lyhyen kolminaisuusrukouksen. ”Herra armahda. Ylistetty olkoon Pyhä Kolminaisuus. Tule Pyhä Henki, sytytä sydämet.” Yritän jaksaa katsoa lempeydellä kanssamatkustajia ja rukoilla heidän puolestaan

Linnut lentävät usein rautatientorin yllä. Olen sitonut Isä meidän -rukouksen tiettyyn katuun ja lausun rukousta mielessäni kun kävelen. Suojatien kohdalle osuvat viimeiset pyynnöt, varjelun rukous, joka voi kasvattaa pyhässä huolettomuudessa ja kiitollisuudessa.

Millainen on Sinun tämän päivän matkasi vuorisaarnan kanssa? Kanssakulkijasi toivottaa Sinulle siunausta.

Teksti: Panu Pihkala

Raamatunteksti(t)

Jumalan huolenpito

25»Sen tähden minä sanon teille: älkää huolehtiko hengestänne, siitä mitä söisitte tai joisitte, älkää ruumiistanne, siitä millä sen vaatettaisitte. Eikö henki ole enemmän kuin ruoka ja ruumis enemmän kuin vaatteet? 26Katsokaa taivaan lintuja: eivät ne kylvä, eivät ne leikkaa eivätkä kokoa varastoon, ja silti teidän taivaallinen Isänne ruokkii ne. Ja olettehan te paljon enemmän arvoisia kuin linnut! 27Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa?

28»Mitä te vaatetuksesta huolehditte! Katsokaa kedon kukkia, kuinka ne nousevat maasta: eivät ne näe vaivaa eivätkä kehrää. 29Minä sanon teille: edes Salomo kaikessa loistossaan ei ollut niin vaatetettu kuin mikä tahansa niistä. 30Kun Jumala näin pukee kedon ruohon, joka tänään kasvaa ja huomenna joutuu uuniin, niin tottahan hän teistä huolehtii, te vähäuskoiset!

31»Älkää siis murehtiko: ’Mitä me nyt syömme?’ tai ’Mitä me juomme?’ tai ’Mistä me saamme vaatteet?’ 32Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. 33Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. 34Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Matteus 6:25-34KR92Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.18.7
Seuraa meitä