Suomen Pipliaseura
Mietiskelyt
Luonto, Raamattu ja sinä
5. Eläimet

5. Eläimet

Usein kuulee sanottavan, ettei Jeesus antanut varsinaisia luontoon liittyviä ohjeita. Lintuharrastajat väittävät vastaan: Jeesushan käski katsoa taivaan lintuja! Kasviharrastajat voisivat lisätä, että niin myös kedon kukkia.

Jeesus jatkoi Vanhan testamentin kuvaaman luontosuhteen pohjalta. Maailma oli hänen Isänsä maailma. Luonnon asiat olivat itsestään selvä osa elämän kokonaisuutta. Rakastavan kohtelun ohje koski myös niitä: vaikka olisi pyhäpäivä eli sapatti. Kyllä se härkä pitää nostaa kaivosta, jos se on sinne pudonnut (Luuk. 14:5).

Viime vuosien kuuluisin ekoteologinen teos, paavi Franciscuksen julkaisema ympäristökiertokirje Laudato si’, puhuu Jeesuksen tavasta katsoa luontoa. Jeesus katsoi ja kohteli muita kunnioittavan rakastamisen asenteella. Joskus tämä asenne vaati rajojen asettamista.

Eräiden evankeliuminkohtien perusteella on joskus kyseenalaistettu Jeesuksen luontosuhdetta. Oliko reilua ajaa pahat henget sikoihin, kun kerran koko sikalauma kuoli pudottuaan jyrkänteeltä? (Mark.5:11–13) Entä viikunapuun kiroaminen? (Mark. 11:12–14)

Viikunapuuta käsittelevä teksti johtaa syvälle raamatuntulkinnan kysymyksiin. Oliko Jeesus kuitenkin sen verran inhimillinen, että joskus saattoi mennä hermo? Vai oliko tässäkin kyse ennalta päätetystä opetuksen antamisesta? Joka tapauksessa Jeesuksen opetuksista ja teoista piirtyy (pääasiassa) esiin tilannekohtaisen arvioinnin malli. Rakastamisen ohjenuora on aina taustalla, mutta käytännön tilanteissa on etsittävä kulloinkin parhaalta vaikuttavaa ratkaisua ja ajateltava etenkin pidemmällä tähtäimellä.

Jeesuksen puheet pursuavat luontoon liittyviä asioita. Oliko niissä kyse vain rekvisiitasta, ympäriltä poimituista esimerkeistä? Vanhan testamentin taustaa vasten piirtyy esiin syvempi merkitys. Maallinen ja pyhä nivoutuvat yhteen. Jumalan armo koskee kaikkea ja liittyy kaikenlaisiin asioihin, myös luontoon.

Raamatunteksti(t)

Psalmi 36

7Vanhurskautesi on vuoria korkeampi

ja oikeutesi kuin syvyyksien syvyys.

Ihmistä ja eläintä sinä autat, Herra.

Psalmi 36:7KR92Avaa lukunäkymä

Sananlaskut 12

10Kunnon ihminen muistaa karjansa tarpeet,

jumalaton ei sääliä tunne.

Sananlaskut 12:10KR92Avaa lukunäkymä

4. Mooseksen kirja 22

Bileamin viisas aasi

21Aamulla Bileam satuloi aasinsa ja lähti moabilaisten sananviejien mukaan. 22Mutta Jumala vihastui hänen lähdöstään, ja kun Bileam sitten ratsasti aasillaan kahden palvelijansa saattamana, Herran enkeli asettui hänen tielleen. 23Kun aasi näki Herran enkelin seisovan tiellä paljastettu miekka kädessään, se poikkesi tieltä pellolle. Mutta Bileam löi aasia ja pakotti sen takaisin tielle.

24Sitten Herran enkeli asettui tielle kahden viinitarhan väliseen kapeikkoon, jota kiviaita reunusti kummaltakin puolen. 25Kun aasi näki Herran enkelin, se painautui aitaa vasten, ja Bileamin jalka jäi puristuksiin. Silloin Bileam taas löi aasia.

26Herran enkeli siirtyi vielä kerran edemmäksi ja asettui ahtaaseen paikkaan, missä ei ollut tilaa väistyä oikealle eikä vasemmalle. 27Kun aasi näki Herran enkelin, se laskeutui makuulle Bileam selässään, ja Bileam löi vihoissaan aasia kepillä.

28Silloin Herra antoi aasille kyvyn puhua. Se sanoi Bileamille: »Mitä pahaa minä olen tehnyt, kun lyöt minua nyt jo kolmannen kerran?» 29Bileam sanoi aasille: »Sinä vikuroit! Jos minulla nyt olisi miekka, tappaisin sinut heti paikalla!» 30Aasi sanoi Bileamille: »Minähän olen sinun aasisi, jolla olet ratsastanut iät ja ajat. Olenko minä koskaan ennen vikuroinut?» Bileam vastasi: »Et ole.» 31Silloin Herra avasi Bileamin silmät, niin että hän näki Herran enkelin seisomassa tiellä paljastettu miekka kädessään. Bileam polvistui ja lankesi kasvoilleen maahan.

32Herran enkeli kysyi häneltä: »Miksi löit aasiasi kolme kertaa? Minä olen tullut tänne estämään sinun kulkusi, sillä tämä matka on vastoin Herran tahtoa. 33Sinun aasisi näki minut ja väistyi kolme kertaa minun tieltäni. Ellei aasi olisi väistynyt, minä olisin surmannut sinut mutta jättänyt sen henkiin.»

4. Mooseksen kirja 22:21-33KR92Avaa lukunäkymä

1. kuninkaiden kirja 17

Korpit ruokkivat profeetta Eliaa

1Elia, joka oli kotoisin Gileadin Tisbestä, ennusti Ahabille: »Niin totta kuin Herra, Israelin Jumala, elää, hän, jota minä palvelen: näinä vuosina ei tule kastetta eikä sadetta muutoin kuin minun sanani voimasta.»

1. kuninkaiden kirja 17:1KR92Avaa lukunäkymä

Psalmi 104

Luojan ylistys

1Ylistä Herraa, minun sieluni!

Herra, minun Jumalani,

miten suuri ja mahtava sinä olet!

Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

Psalmi 104:1KR92Avaa lukunäkymä

Pohdittavaa:

– lue tai kuuntele jokin evankeliumeista läpi siten, että kiinnität erityishuomiota luontoon liittyviin asioihin ja kielikuviin. Tee muistiinpanoja ja pohdiskele.

– Mitä itse ajattelet Jeesuksen luontosuhteesta? Millaisen esimerkin se antaa kristitylle?

> Lisälukemisto

Suomen Pipliaseurav.4.26.9
Seuraa meitä