7. Ympäristöahdistus ja Raamattu

Ympäristötuhot herättävät monenlaisia vaikeita tuntemuksia, joita voi kutsua yleisnimellä ympäristöahdistus. Sen yksi keskeinen ilmenemismuoto on ilmastoahdistus eli ilmastonmuutoksesta kumpuava angsti. Lukuisia ihmisiä huolestuttaa, pelottaa, suututtaa ja surettaa. Jos näille tunteille ei löydy ilmenemismuotoja, ne voivat patoutua epämääräiseksi ahdistuneisuudeksi.

Raamatussa Roomalaiskirjeen kahdeksas luku puhuu ”luomakunnan huokauksesta” eli sekä ihmisten että muun luonnon kokemasta tuskasta. Paavali käsittelee sen yhteydessä keskeistä asiaa, toivoa. ”Luomakunnalla on kuitenkin toivo.”

Raamattu tarjoaa kertomuksia ihmisistä, jotka ovat joutuneet elämään hyvin vaikeissa ja epätoivoisissa tilanteissa. Sitä kautta Pyhä Kirja tarjoaa vertaistukea myös ympäristöahdistuneille. Raamatussa on paljon kuvauksia epätoivosta ja jopa toivottomuudesta. Näiden kahden ero on se, että epätoivo on osa elämän kiertokulkua. Epätoivoinen ihminen ei ole välttämättä menettänyt toimintakykyään, vaan saattaa toimia entistä painokkaammin ”epätoivon vimmalla”. Toivottomuus on merkityksellisyyden katoamista ja vaarallinen tila.

Roomalaiskirjeen 8. luku päättyy Paavalin vakuuttuneisuuteen siitä, että kaikkein vaikeimpienkin hetkien aikana Jumala on luotujensa kanssa. Surun kohtaamisen ja toisten palvelemisen kautta on mahdollista löytää jopa ilon elpymistä kärsimyksen keskellä.