Suomen Pipliaseura

2. #rauha: Kohinaa

Edessä on tuttu vastustaja, vasenkätinen ja kova. Sivuilla kiertävät siniset ja punaiset köydet. Valmentaja nyökkää kulmassa. Katsomo on täynnä arvostelevia silmäpareja. Pääni on täynnä valkoista kohinaa: sellaista, mitä putkiruudusta näkyi yöllä ennen kuin oli keksitty tv-chatit. Tässä mitataan kuukausien harjoittelu. Ottelu ei ole vielä edes alkanut, mutta huomaan jo hengästyväni.

”Minä jätän teille rauhan”, lupaa Jeesus (Joh. 14:27). Sitä rukoilen ennen matsia: rauhaa. Minun rauhani ei ole puron solinaa, hiljaisuutta tai pysähtymistä. Minun rauhani resonoi siellä, missä iskut rytmittävät säkkiä tai tossut soittelevat pururataa. Rauha on asenne: luotan siihen, että tämä ottelu ja kaikki elämäni kamppailut ovat Jumalan hoidossa.

Vastakkaisen kulman vasuria pahempi rauhan vastustaja on kehän ulkopuolella. En halua saattaa valmentajaani häpeään. En halua kenenkään katsomossa näkevän, jos epäonnistun. Pahin vastustajani olen minä itse. Luon itselleni paineet suorituksesta. Arkikin muuttuu helposti suorittamiseksi päiväkotihakujen, töiden ja velvollisuuksien kehässä. Pitäisi olla kunnollinen ja menestyä. Tuttu valkoinen kohina täyttää pään.

”Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa.” sanoo Jeesus ja kohdistaa sanansa opetuslapsille. He eivät olleet mitään voittajia, vaan pelkureita ja epäilijöitä. Juuri heille Jeesus tahtoi antaa rauhansa. Eivät he kummoisia olleet, eikä tarvitse minunkaan olla. Jumala ei kaipaa suorituksiamme. Hänelle ei tarvitse todistella mitään. Jumalan rauha on sitä, että siirtää katseen pois omista suorituksistaan ja itsestä. Kun ei pidä niin tarkkaa lukua itsestään, niin ehkä se rauhakin löytyy.

”Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon”, rohkaisee Jeesus. Miten elämä muuttuu, jos otan ihan tosissaan tämän? Uskallanko astua kehään, kaatua pyllylleni ja nauraa itselleni? Vapaudunko hallinnan harhasta? Opinko arvostamaan itseäni, vaikken tänään saisi mitään aikaiseksi?

Jännitä olkapäät ylös ja pidätä hengitystä. Rentouta ja anna hengityksen tasaantua. Miltä hartioissa tuntuu, kun tajuaa päästää irti? Veri kiertää vapaammin, valkoinen kohina kirkastuu. Rauhan rukous on näin yksinkertainen.

Hanna Paavilainen
Kirjoittaja on radiotoimittaja, nyrkkeilijä ja pappi. Asuu Helsingissä, muttei koskaan ole stadilainen.

Raamatunteksti(t)

27»Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.

Johannes 14:27KR92Avaa lukunäkymä

6Sen tähden me voimme turvallisin mielin sanoa:

– Herra on minun auttajani,

siksi en pelkää.

Mitä voisi ihminen minulle tehdä?

Kirje heprealaisille 13:6KR92Avaa lukunäkymä
Jeremian kutsuminen

4Minulle tuli tämä Herran sana:

5– Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin,

minä valitsin sinut.

Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan,

minä pyhitin sinut omakseni

ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.

6Mutta minä vastasin: »Voi, Herra, Jumalani, en minä osaa puhua, minä olen niin nuori!» Silloin Herra sanoi:

7– Älä sano, että olet nuori,

vaan mene, minne ikinä sinut lähetän,

ja puhu, mitä minä käsken sinun puhua.

8Älä pelkää ketään,

sillä minä, Herra, olen sinun kanssasi

ja suojelen sinua.

9Sitten Herra ojensi kätensä, kosketti suutani ja sanoi minulle:

– Minä annan sanani sinun suuhusi.

10Minä asetan sinut tänä päivänä

kansojen ja valtakuntien yläpuolelle.

Sinun tulee repiä ja särkeä,

tuhota ja hävittää,

rakentaa ja istuttaa.

Mantelipuu ja kiehuva pata

11Herra kysyi minulta: »Mitä näet, Jeremia?» Minä vastasin: »Näen mantelipuun oksan.» 12»Oikein, se on mantelipuun oksa», sanoi Herra, »minä itse valvon, että sanani toteutuu.»

13Toisen kerran Herra kysyi minulta: »Mitä näet?» Minä vastasin: »Näen kiehuvan padan pohjoisen suunnalla.»

14Herra sanoi minulle:

»Pohjoisesta purkautuu onnettomuus tämän maan asukkaiden päälle. 15Kuuntele tarkoin, mitä sanon: Minä kutsun tänne kaikki pohjoisten valtakuntien kansat. Kun ne tulevat, niiden kuninkaat asettavat istuimensa Jerusalemin porttien eteen joka puolelle kaupungin muuria, samoin kaikkien muiden Juudan kaupunkien ympärille. 16Minä julistan Juudan asukkaille tuomion kaikesta heidän pahuudestaan: he ovat hylänneet minut, uhranneet muille jumalille ja kumartaneet omatekoisia jumalankuviaan.

17»Mutta lähde sinä, Jeremia, astu heidän eteensä ja puhu kaikki, mitä minä käsken sinun puhua. Älä säiky heitä, muuten minä annan sinun joutua pelon valtaan heidän edessään. 18Minä teen sinusta tänä päivänä linnoitetun kaupungin, rautapatsaan ja pronssimuurin, jotta voit puolustautua, kun koko maa, Juudan kuninkaat, päämiehet, papit ja kansa nousevat sinua vastaan.

Jeremia 1:4-18KR92Avaa lukunäkymä

Olenko valmis päästämään irti hallinnan tunteesta?

Suomen Pipliaseurav.4.18.8
Seuraa meitä