Suomen Pipliaseura

8. #rauha: Mistä olet pois?

Oletko koskaan yhtäkkiä muistanut jotakin kaukaa menneisyydestä ja alkanut miettiä sen syvempää tarkoitusta?

Minulle kävi niin hiljattain. Muistin oman ylioppilasjuhlani ja kuinka esitimme siellä kappaleen, joka kertoi matkasta kotiin. Se oli erikoinen valinta ottaen huomioon, että olin lähdössä maailmalle, nimenomaan pois kotoa.

Elämä kaupungissa oli aluksi ihanaa. Ei mennyt kuitenkaan kauan, kun juuret alkoivat vetää vahvasti kotiin. Mielen valtasi rauhattomuus. Kotoa lähtemisestä on tullut joka kerta vaikeampaa ja ikävä paisunut välillä niin isoksi, että sattuu. Olen ymmärtänyt, ettei tunnetta kodista synny koskaan muualla.

Mitä pidempiä aikoja olen poissa, sitä enemmän murehdin. Ajattelen, että minun pitäisi olla suojelemassa mittaamattoman arvokasta ympäristöämme ulkopuolisilta paineilta. Ajattelen, että järvet, metsät ja tunturit tarvitsevat minua, jotta ne voisivat olla yhtä tärkeitä myös jälkipolville.

Poissa ollessani olen levoton. Yritän etsiä jotain, joka muistuttaisi vähän kodista - ehkä paikkaa tai ihmistä, joka toisi edes vähän siitä onnesta. Rauhattomuus syntyy myös väliaikaisuuden kokemuksesta. Olen ollut kuin pitkällä retkellä maailmalla enkä voi asettua, koska tiedän etten voi jäädä. Muiden saamelaisten kanssa kaupunkiympäristössä jutellessa tulen usein sanoneeksi ​vuoi go livččen Sámis eli​ olisinpa Saamenmaalla.

Vahva sidos paikkoihin tulee kulttuuristamme. Saamelaisten suhde paikkoihin on edelleen erityinen, vaikka kaupungistuminen koskettaa myös kansaamme. Suurin osa Suomen puolen saamelaisista asuu nykyisin saamelaisalueen ulkopuolella, mutta vahva yhteys paikkoihin on säilynyt. Koti ei tarkoita vain omaa kotitaloa vaan tuttuja paikkoja; ehkä synnyinpaikkaa, suvun maita, vesiä, kyliä tai muinaisia asuinpaikkoja. Kun emme ole siellä, olemme poissa. Pohjoissaamenkielellä kotipaikkaa tiedustellaankin ​gos leat eret eli ​mistä olet pois.

Olemme kuin suuren palapelin palasia; jokainen meistä kuuluu isoon kuvaan. Muutaman palan puuttuminen tekee kokoamisesta hankalaa, mutta ei mahdotonta. Palasta voi sovittaa toiseen palapeliin ja se voi näyttää sopivankin, muttei koskaan täydellisesti. Pala asettuu kunnolla paikalleen vain sen omaan paikkaan.

Minä kuulun paikkaan nimeltä ​Sápmi – Saamenmaa, kuten sukupolvet ennen minua ja minun jälkeeni. Siellä voin olla rauhassa ja niin onnellinen, että itkettää. Ymmärrän, että ylioppilasjuhlan kappalevalinta osui enemmän oikeaan kuin moni muu asia elämässäni; olen koko ajan ollut matkalla kotiin.

Anni Koivisto
Kirjoittaja on yhteiskunnasta kiinnostunut utsjokinen, joka työskentelee opiskelijoiden paremman huomisen puolesta ja rakastaa kotia.

Raamatunteksti(t)

Luojan ylistys

1Ylistä Herraa, minun sieluni!

Herra, minun Jumalani,

miten suuri ja mahtava sinä olet!

Sinun vaatteenasi on kirkkaus ja kunnia,

2valo ympäröi sinut kuin viitta.

Sinä olet levittänyt taivaan kuin telttakankaan

3ja tehnyt salisi ylisten vetten keskelle.

Sinä otat pilvet vaunuiksesi

ja kuljet tuulten siivillä.

4Sinä teet tuulista sanasi viejät

ja panet liekit palvelijoiksesi.

5Sinä perustit maan lujasti paikoilleen,

horjumatta se pysyy ajasta aikaan.

6Alkumeri peitti maan kokonaan,

ja vedet lepäsivät vuorten yllä,

7mutta sinä käskit vesiä, ja ne pakenivat,

ne virtasivat kiireesti, kun äänesi jylisi.

8Ja vuoret kohosivat, laaksot vaipuivat

kukin kohdalleen, niin kuin säädit.

9Sinä asetit rajat, joita vedet eivät ylitä,

eivätkä ne enää palaa peittämään maata.

10Vuorten rinteille sinä puhkaisit lähteet,

vedet juoksevat puroina ja virtaavat laaksoissa.

11Ne juottavat kaikki maan eläimet,

villiaasikin saa sammuttaa janonsa.

12Niiden äärellä asuvat taivaan linnut

ja visertävät lehvissä vesien partailla.

13Sinä juotat vuoret korkeuksien vesillä,

ja maa kantaa sinun töittesi hedelmää.

14Sinä kasvatat ruohon karjaa varten

ja maan kasvit ihmisen viljeltäviksi,

että hän saisi leipänsä maasta.

15Sinä kasvatat viinin ihmisen iloksi,

öljyn hänen kasvojansa kaunistamaan

ja leivän hänen ruumiinsa voimaksi.

16Ravituiksi tulevat myös Herran puut,

Libanonin setrit, jotka hän istutti,

17joiden oksille linnut tekevät pesänsä,

joiden latvoissa haikaroilla on kotinsa.

18Vuorten rinteillä asuvat kauriit,

ja tamaanit löytävät turvansa kallioista.

19Sinä panit kuun jakamaan aikaa,

ja aurinko tietää laskemisensa hetken.

20Sinä lähetät pimeyden, ja tulee yö,

ja metsän eläimet hiipivät esiin.

21Nuoret leijonat karjuvat saalistaan,

pyytävät ruokaansa Jumalalta.

22Kun aurinko nousee, ne piiloutuvat

ja palaavat luoliinsa levolle.

23Mutta ihminen lähtee askartensa ääreen

ja tekee työtään, kunnes on ilta.

24Lukemattomat ovat tekosi, Herra.

Miten viisaasti olet ne tehnyt!

Koko maa on täynnä sinun luotujasi.

25Niin merikin, tuo suuri ja aava –

miten luvuton lauma siinä vilisee,

parvittain eläimiä, pieniä ja suuria!

26Siellä kulkevat laivat, siellä on Leviatan,

merihirviö, jonka loit telmimään siellä.

27Kaikki luotusi tarkkaavat sinua, Herra,

ja odottavat ruokaansa ajallaan.

28Sinä annat, ja jokainen saa osansa,

avaat kätesi, ja kaikki tulevat ravituiksi.

29Kun käännyt pois, ne hätääntyvät,

kun otat niiltä elämän hengen, ne kuolevat

ja palaavat maan tomuun.

30Kun lähetät henkesi, se luo uutta elämää,

näin uudistat maan kasvot.

31Olkoon Herran kunnia ikuinen!

Saakoon hän iloita kaikista teoistaan,

32hän, jonka katseesta maa järisee,

jonka kosketuksesta vuoret savuavat!

33Herraa minä ylistän koko elämäni ajan,

laulan Jumalalle niin kauan kuin elän.

34Olkoot mietteeni hänelle mieleen,

että saan iloita Herrasta.

35Hävitkööt synnintekijät maasta,

tulkoon loppu jumalattomista!

Ylistä Herraa, minun sieluni!

Halleluja!

Psalmi 104KR92Avaa lukunäkymä
Luominen

1Alussa Jumala loi taivaan ja maan. 2Maa oli autio ja tyhjä, pimeys peitti syvyydet, ja Jumalan henki liikkui vetten yllä.

3Jumala sanoi: »Tulkoon valo!» Ja valo tuli. 4Jumala näki, että valo oli hyvä. Jumala erotti valon pimeydestä, 5ja hän nimitti valon päiväksi, ja pimeyden hän nimitti yöksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni ensimmäinen päivä.

6Jumala sanoi: »Tulkoon kaartuva kansi vesien väliin, erottamaan vedet toisistaan.» 7Jumala teki kannen ja erotti toiset vedet sen alapuolelle ja toiset sen yläpuolelle. Niin tapahtui, 8ja Jumala nimitti kannen taivaaksi. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni toinen päivä.

9Jumala sanoi: »Kokoontukoot taivaankannen alapuolella olevat vedet yhteen paikkaan, niin että maan kamara tulee näkyviin.» Ja niin tapahtui. 10Jumala nimitti kiinteän kamaran maaksi, ja sen paikan, mihin vedet olivat kokoontuneet, hän nimitti mereksi. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

11Jumala sanoi: »Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä.» Ja niin tapahtui. 12Maa versoi vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka kantoivat hedelmissään kukin oman lajinsa mukaista siementä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 13Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kolmas päivä.

14Jumala sanoi: »Tulkoon valoja taivaankanteen erottamaan päivän yöstä, ja olkoot ne merkkeinä osoittamassa määräaikoja, hetkiä ja vuosia. 15Ne loistakoot taivaankannesta ja antakoot valoa maan päälle.» Ja niin tapahtui. 16Jumala teki kaksi suurta valoa, suuremman hallitsemaan päivää ja pienemmän hallitsemaan yötä, sekä tähdet. 17Hän asetti ne taivaankanteen loistamaan maan päälle, 18hallitsemaan päivää ja yötä ja erottamaan valon pimeydestä. Jumala näki, että niin oli hyvä. 19Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni neljäs päivä.

20Jumala sanoi: »Viliskööt vedet eläviä olentoja ja lennelkööt linnut ilmassa taivaankannen alla.» 21Niin Jumala loi suuret meripedot ja kaikki muut elävät olennot, joita vedet vilisevät, sekä kaikki siivekkäiden lajit. Jumala näki, että niin oli hyvä. 22Hän siunasi ne sanoen: »Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.» 23Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni viides päivä.

24Jumala sanoi: »Tuottakoon maa kaikenlaisia eläviä olentoja, kaikki karjaeläinten, pikkueläinten ja villieläinten lajit.» Ja niin tapahtui. 25Jumala teki villieläimet, karjaeläimet ja erilaiset pikkueläimet, kaikki eläinten lajit. Ja Jumala näki, että niin oli hyvä.

26Jumala sanoi: »Tehkäämme ihminen, tehkäämme hänet kuvaksemme, kaltaiseksemme, ja hallitkoon hän meren kaloja, taivaan lintuja, karjaeläimiä, maata ja kaikkia pikkueläimiä, joita maan päällä liikkuu.» 27Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät. 28Jumala siunasi heidät ja sanoi heille: »Olkaa hedelmälliset, lisääntykää ja täyttäkää maa ja ottakaa se valtaanne. Vallitkaa meren kaloja, taivaan lintuja ja kaikkea, mikä maan päällä elää ja liikkuu.» 29Jumala sanoi vielä: »Minä annan teille kaikki siementä tekevät kasvit, joita maan päällä on, ja kaikki puut, joissa on siementä kantavat hedelmät. Olkoot ne teidän ravintonanne. 30Ja villieläimille ja taivaan linnuille ja kaikelle, mikä maan päällä elää ja liikkuu, minä annan ravinnoksi vihreät kasvit.» Niin tapahtui. 31Ja Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Tuli ilta ja tuli aamu, näin meni kuudes päivä.

1. Mooseksen kirja 1KR92Avaa lukunäkymä

Mistä paikasta sinä olet pois?

Suomen Pipliaseurav.4.18.6
Seuraa meitä