11.11.2024 Maanantai
Kuuntele Tässä olen harjoitus 11.11.2024
TÄSSÄ
Jumala, sinun läsnäolossasi voin tunnustaa uskoni ja epäuskoni.
. . .
Auta minua uskomaan ja luottamaan.
SANA
Jeesus sanoi oppilailleen: ”Houkutusten täytyy tulla, mutta voi sitä, jonka kautta ne tulevat! Hänelle olisi parempi tulla heitetyksi mereen myllynkivi kaulassaan, kuin että hän houkuttelisi ketään näistä pienimmistä.
Olkaa varuillanne!
Jos veljesi tekee väärin, pidä hänelle puhuttelu. Jos hän on pahoillaan, anna hänelle anteeksi.
Vaikka hän tekisi väärin sinua kohtaan seitsemästi päivässä ja tulisi seitsemästi pahoittelemaan, anna hänelle anteeksi.”
Apostolit sanoivat Herralle: ”Anna meille suurempi usko!”
Herra vastasi: ”Jos teidän uskonne olisi edes sinapinsiemenen kokoinen, te voisitte sanoa tälle mulperipuulle: ’Nouse juurinesi maasta ja istuta itsesi mereen’, ja se tottelisi teitä.” (Luuk. 17: 1–6)
Millaisista vääryyksistä minun vihani leimahtaa? Haluaisinko silloin laittaa myllynkiven väärintekijän kaulaan? Mitä Jeesus siitä sanoisi? Onko anteeksiantava mieli suhteessa uskon määrään? Onko siis sen, jolla on paljon uskoa, helpompi antaa anteeksi kuin sen, jolla uskoa on vähän? Millainen minä olen anteeksiantajana? Mietin, miten voin mitata uskoni määrää. Vai voinko?
TÄSTÄ ETEENPÄIN
Jos en voi suoraan Isän syliin juosta
ja uskon varmuudesta riemuita,
saan ahdistuksen yössä sinuun luottaa
ja ääneen huutaa: Herra, armahda!
Jos en voi katsettani sinuun nostaa
ja lapsen lailla jäädä turviisi,
saan katumuksen, tuskan alta pyytää:
Nyt minuun tartu, Vapahtajani! (VK 289: 2,3)
