Absalom vuoittáhallá ja jápmá
1David geahčadii soahteveagas ja bijai dasa duháhaoaivámuččaid ja čuohtásaoaivámuččaid. 2Son juogadii veaga golmma sadjái; ovtta njunušin lei Joab, nuppi Abišai, Seruja bárdni ja Joaba viellja, goalmmádagis gatlaš Ittai. Gonagas dajai soahteolbmáidasas: “Mun ieš maid vuolggán dinguin.” 3Muhto olbmát vástidedje: “Ale vuolgge! Jos mii earát báhtarit, de ii oktage beroš, ja jos bealli mis gahččá, de ii dallege oktage beroš. Muhto don leat nugo logiduháha mis. Dan dihte lea buoret ahte don bisut gávpogis ja boađát doppe midjiide veahkkin.” 4Dalle gonagas dajai sidjiide: “Mun dagan maid dii dáhttubehtet.” Son manai poartta gurrii čuožžut, ja oppa soahteveahka vulggii gávpogis čuđiid mielde ja duháhiid mielde. 5Muhto gonagas gohčui Joaba, Abišaja ja Ittaja: “Meannudehket mu dihte litnásit mu Absalomiin.” Oppa soahteveahka gulai ahte gonagas attii buot oaivámuččaidasas mearrádusa Absaloma hárrái.
6Soahteveahka vulggii gávpogis soahtat israellaččaiguin, ja soahti šattai Efraima vuovddis. 7Davida olbmát vuite israellaččaid, ja heavvu lei dan beaivvi stuoris, guoktelogiduhát olbmá. 8Soahti viidánii miehtá dan guovllu, ja vuovdi duššadii dan beaivvi eanebuid go miehkki.
9Davida olbmát deive áicat Absaloma gii riidii mulain. Go mula bođii stuorra suhkkesoavssat terebintta vuoli, de Absalom sorrašuvai vuovttainis terebintii, ja go mula mainna son lei riidemin, ruohtai eret, de son heaŋgasii almmi ja eatnama gaskii. 10Muhtun olmmái oinnii dan ja muitalii Joabii: “Mun oidnen Absaloma heaŋgámin terebinttas.” 11De Joab dajai olbmái: “Jos don oidnet su, de manin it časkán su jámas dasttánaga? Mun livččen addán dutnje logi šekela silbba ja boahkána.” 12Olmmái dajai: “Vaikko mu gieđaide vihkkejuvvošii duhát silbašekela, de mun in lokteše gieđa gonagasa bártni vuostá. Min gulluthan gonagas gohčui du ja Abišaja ja Ittaja: ‘Atnet mu dihte fuola dan nuorra olbmás!’ 13Galggašingo mun dalle leat behtolaš su vuostá? Dasgo ii mihkkege biso čihkosis gonagasa ovddas, ja don livččet doalahan iežat eret.” 14Joab dajai: “Mun in áiggo šat ájahallat du luhtte.” Son válddii golbma sáitti ja čuggii daid Absaloma raddái, go son lei ain heakkas ja heaŋgái terebinttas. 15De bohte logi Joaba vearjoguoddi Absaloma birra, ja sii časke su jámas.
16Joab bosádii dorvve, ja soahteolbmát heite doarrideames Israela, danin go Joab lei bissehan sin. 17Sii válde Absaloma rupmaša, bálkestedje dan meahcis stuorra roggái ja barde dan ala stuorra geađgečoma. Muhto israellaččat báhtaredje, iešguhtege ruktosis. 18Absalom lei ealedettiinis ceggen alccesis geađgebácci Gonagasleahkái. Son dajai: “Mus ii leat bárdni gii bisuhivččii mu nama muittu.” Dan dihte son bijai bázzái iežas nama, ja dat gohčoduvvo vel dán beaivvige Absaloma bázzin.
David gullá ahte Absalom lea jápmán
19Ahimaas, Sadoka bárdni, dajai Joabii: “Divtte mu viehkat muitalit gonagassii dan illusága ahte Hearrá lea doaimmahan sutnje vuoigatvuođa ja beastán su vašálaččaid gieđas.” 20Muhto Joab celkkii sutnje: “Odne don it sáhte doalvut illusága. Muhtun eará beaivvi don sáhtát doalvut illusága, muhto it odne, danin go gonagasa bárdni lea jápmán.” 21Dasto Joab celkkii muhtun nubialažžii: “Mana muitalit gonagassii maid leat oaidnán.” Nubialaš gopmirdii Joaba ovdii eatnamii muođuid ja de viehkalii. 22Muhto Ahimaas, Sadoka bárdni, dajai fas Joabii: “Lehkos mo leažžá, muhto divtte mu viehkalit nubialačča maŋŋái!” Joab dajai: “Maid dat ávkkuhivččii, bártnážan? It don goitge oaččo bálkká iežat ságas.” 23Ahimaas dajai: “Gevvos mo geavaš, muhto mun viehkalan.” Dalle Joab dajai: “Viehkal dasto!” De Ahimaas viehkalii Jordanjalgadasa bálgá ja joavddai ovdal nubialačča.
24David lei čohkkámin poartalanjas go várdájeaddji gii lei gorgŋon gávpotpoartta dáhki ala, oinnii olbmá boahtimin viega okto. 25Várdájeaddji čurvii gonagassii ja dieđihii ášši. Gonagas dajai: “Jos olmmái lea okto, de son buktá buriid ságaid.” Go olmmái bođii lagabui, 26de várdájeaddji áiccai nuppi viehkkige, ja son čuorvvui poartalatnjii: “Do viehká vel nubbi olmmáige deike guvlui.” Gonagas dajai: “Sonnai buktá buriid ságaid.” 27Várdájeaddji dajai: “Duot ovddit orru mu mielas viehkamin Ahimaasa, Sadoka bártni, láhkái.” Gonagas dajai: “Son lea buorre olmmái, son buktá buriid ságaid.”
28Ahimaas čurvii gonagassii: “Ráfi dutnje!” Son gopmirdii gonagasa ovdii eatnamii muođuid ja dajai: “Rámiduvvon lehkos Hearrá, du Ipmil, guhte lea addán du vuoitit daid olbmáid geat bajidedje gieđa mu hearrá ja gonagasa vuostá.” 29Gonagas jearai: “Eallágo Absalom dearvan?” Ahimaas vástidii: “Aiddo dalle go Joab vuolggahii mu mátkái, de soahtesiiddas lei stuorra šlápma, muhto mun in dieđe mii dat lei.” 30Gonagas gohčui su mannat doaresbeallái, ja son manai dasa vuordit. 31De joavddai nubialaš. Son dajai: “Mus leat buorit ságat hearrásan ja gonagassasan: Hearrá lea odne doaimmahan dutnje vuoigatvuođa ja beastán du buot daid gieđas geat čuožžiledje du vuostá.” 32Gonagas jearai nubialaččas: “Eallágo Absalom dearvan?” Nubialaš vástidii: “Gevvos buot mu hearrá ja gonagasa vašálaččaide ja vuostálastiide nugo sutnje geavai!” 33Dat čuzii gonagassii garrasit. Son manai čieru dan latnjii mii lei poartta bajábealde, ja manadettiin son čuorvvui: “Bártnážan Absalom! Mu iežan bárdni, bártnážan Absalom! Vuoi bártnážan, vare mun livččen jápmán du sajis! Absalom, mu iežan bárdni!”