Lukas 16

₁Jesus sártnui máhttájeddjiidasas: “De lei rikkis olmmái. Sus lei dállodoalli gii guoddaluvvui skihtardit su opmodaga. ₂Son rávkkai dállodoalli lusas ja dajai: ‘Makkár ságaid mun gulan dutnje! Daga logu dállodoalustat, don it šat oaččo leat mu dállodoallin.’ ₃Dállodoalli jurddašii: ‘Maid mun dál dagan, go mu hearrá váldá mus dállodoallama eret? In mun nagot goaivut, ja mun heahpanattan gearjideames. ₄Dál mun dieđán! Ná mun dagan, vai olbmot váldet mu vissoseaset go mun biddjojuvvon eret iežan barggus.’ ₅Son rávkkai lusas hearrás velggolaččaid ovttaid ovttaid. Vuosttažis son jearai: ‘Man ollu don leat velggolaš mu hearrái?’ ₆Son vástidii: ‘Čuohte lihti oljju.’ Dállodoalli dajai: ‘Dá lea du vealgegirji, čohkán dállán ja čále vihttalogi.’ ₇De son jearai nuppis: ‘Naba don, man ollu don leat velggolaš?’ Son vástidii: ‘Čuohte fárpala nisuid.’ Dállodoalli dajai: ‘Dá lea du vealgegirji, čále gávccilogi.’”

₈Ja Hearrá rámidii behtolaš dállodoalli viisodaga. Son dajai: “Dán máilmmi mánát meannudit viisábut guhtet guimmiineaset go čuovgasa mánát. ₉Mun cealkkán didjiide: Dahket vuoigatmeahttun mammoniin alcceseattet ustibiid geat váldet din agálaš gođiide, go mammon ii leat šat.

₁₀Gii lea oskkáldas uhccánaččas, dat lea oskkáldas maid eatnatvuođas, ja gii lea behtolaš uhccánaččas, dat lea behtolaš maid eatnatvuođas. ₁₁Jos dii ehpet divššo oskkáldasat vuoigatmeahttun mammona, de gii dalle oskkilda didjiide dan mas lea duohta árvu? ₁₂Ja jos dii ehpet divššo oskkáldasat nuppi opmodaga, de gii dalle addá didjiide maidege din iežadet opmodahkan? ₁₃Ii oktage bálvaleaddji sáhte bálvalit guokte hearrá. Jos son vašuha nuppi, de son ráhkista nuppi; jos son atná árvvus nuppi, de son badjelgeahččá nuppi. Dii ehpet sáhte bálvalit sihke Ipmila ja mammona.”

₁₄Farisealaččat gulle buot dáid. Sii ledje ruhtaváibmilat, ja danin sii bilkidedje Jesusa.

₁₅Jesus celkkii sidjiide:

“Dii jáhkihehpet olbmuide ahte lehpet vuoigatlaččat, muhto Ipmil dovdá din váimmu. Dat mii olbmuid čalmmiin lea allat, lea Ipmila čalmmiin fasti.

₁₆Lága ja profehtaid áigi lei Johannesa rádjái. Dan áiggi rájes lea sárdniduvvon Ipmila riikka evangelium, ja juohkehaš bahkke dohko veagal. ₁₇Muhto ovdal albmi ja eanan jávket go sárgášge gahččá eret lágas.

₁₈Juohkehaš gii hilgu áhkás ja náitala nuppiin, rihkku náittosdili, ja náitosdili rihkku maiddái dat gii náitala nissoniin gean su boadnji lea hilgon.

₁₉De lei rikkis olmmái. Son gárvodii purpura ja fiinna liidnebiktasiid, ja beaivvis beaivái son elii hearvásit ja ilus. ₂₀Muhto su uvssa guoras njaŋgái geafes Lasarus, ollásit buogunaga. ₂₁Son livččii dáhtton gallehuvvot moaluin mat gahčadedje rikkis olbmá beavddis. Beatnagat maid bohte dasa ja njollo su buhkkuid.

₂₂De geafes olmmái jámii, ja eŋgelat dolvo su Abrahama askái. Maiddái rikkis olmmái jámii, ja son hávdáduvvui. ₂₃Go son jábmiidáimmus lei givssis ja bajidii geahčastaga, de son oinnii Abrahama guhkkin ja Lasarusa su bálddas. ₂₄Dalle son čuorvvui: ‘Áhččán Abraham, árpmit mu! Vuolggat Lasarusa deike, vai son buonjosta suorbmageažis čáhcái ja láktada mu njuokčama, dasgo mun biidnašuvan dán dolas.’ ₂₅Muhto Abraham vástidii: ‘Bártnážan, muitte ahte don ealedettiinat ožžot buriid, Lasarusgis baháid. Dál son oažžu jeđđehusa, muhto don giksašuvat. ₂₆Ja dasa lassin min gaskkas lea čiekŋalis njiellu, vai ii oktage beasa dáppe diehko din lusa vaikko vel dáhtošiige, iige oktage beasa dieppe deike min lusa.’ ₂₇Rikkis olmmái dajai: ‘Áhčážan, mun ánun du vuolggahit su áhččán vissui. ₂₈Mus leat vihtta vielja – son galggašii várret sin boahtimis dán givssi báikái.’ ₂₉Abraham dajai: ‘Sis leat Moses ja profehtat, gulloset sin.’ ₃₀Olmmái vástidii: ‘Eai sii gula, áhččán Abraham! Muhto jos muhtin jábmiid luhtte boađášii sin lusa, de sii jorgalivčče.’ ₃₁Muhto Abraham dajai: ‘Jos sii eai gula Mosesa ja profehtaid, de eai sii oskko vaikko muhtin čuožžilivččii jábmiid luhtte.’”