Jumalan viessintuojat ta kielillä pakasijat
1Olkah toisien tykkyämini piällimmäisenä tiän elämäššä. No tavotelkua niise henkellisie lahjoja, ennein kaikkie šitä, jotta voisija tuuvva viestijä Jumalalta. 2Tuntomattomilla kielillä pakasija ei pakaja ihmisillä, kun Jumalalla; kenkänä ei ymmärrä häntä. Henken vallašša hiän pakajau peitettyjä as's'oja ouvoilla šanoilla. 3No še, ken tuou Jumalan viestijä, pakajau ihmisillä. Hänen pakina lujentau, rohkistau ta rauhottau heitä. 4Tuntomattomilla kielillä pakasija rakentau iččieh, Jumalan viessintuojan šanat rakennetah uškojakuntua. 5Himottais, jotta työ kaikin pakajaisija tuntomattomilla kielillä, no vielä parempi ois, kun työ toisija viestijä Jumalalta. Jumalan viessintuoja on šuurempi kuin kielillä pakasija, još vain ei še kielillä pakasija šelitä omie pakinoja ta rakenna näin uškojakuntua.
6Mitä hyötyö miušta ois, vellet, kun tulisin tiän luo ta pakajaisin vain tuntomattomilla kielillä? Ei mitänä, kun en šanelis, mitä Jumala on miula näyttän, kun miula ei ois tiijonšanoja tahi viestie Jumalalta tahi opaššušta. 7Tuntomattomilla kielillä pakasija on kuin elotoin šoitin, šemmoni kuin pilli tahi arfa. Mitein vois tietyä, mitä pillillä tahi arfalla šoitetah, kun šävelet ei erottais toini toisešta? 8Ta kun šotatorvešta ei lähtene šelvä iäni, kenpä šilloin tietäy varuštautuo šotah? 9Šamoin työki, konša että pakaja šelvyä kieltä, kenpä teitä vois malttua? Taivahan tuuli viey tiän šanat. 10Muailmašša on äijän kielie, kuitenki yksikänä niistä ei ole šemmoni, mitä ei vois malttua. 11A kun mie en malttane pakinan merkityštä, niin mie olen pakasijalla kuin vierašmualaini, ta pakasija niise on miula kuin vierašmualaini. 12Kun kerran tiän himottau šuaha henkellisie lahjoja, niin staraikua šuaha niitä äijän, jotta rakentua uškojakuntua.
13Šentäh šen, ken pakajau tuntomattomilla kielillä, pitäy molie ičelläh šelittämisen lahjua. 14Vet kun mie moliutunen kielillä, niin miun henki moliutuu, ka miun järki ei malta šiitä mitänä. 15Niin jotta mitä pitäis ruatua? Miun pitäy moliutuo Henken antamilla šanoilla, a niise šemmosilla šanoilla, kumpasie mie maltan. Mie laulan Henken antamalla kielellä, a niise šemmosella kielellä, kumpaista mie maltan. 16Kun kiittänet Jumalua vain Henken antamalla kielellä, niin mitein paikalla olija ulkopuolini vois šanuo «amin» šiun kiitäntäh, kun hiän ei malta šiun šanoja? 17Šie kyllä kiität hyvin, vain tuo toini ei šiitä hyövy. 18Mie pakajan kielillä enämmän kuin kenkänä teistä, ta kiitän šiitä Jumalua. 19Kumminki uškojakunnašša ennein šanon viisi maltettavua šanua kuin tuhanšie šanoja tuntomattomalla kielellä, jotta voisin opaštua toisieki.
20Vellet, elkyä olkua ajatukšilta lapšie. Pahan ruannašša olkua taitamattomie kuin lapšet, ka olkah teilä aikuhisien ajattelu. 21Sakonan kirjašša on šanottu:
– Vierahilla kielillä
ta vierašmualaisien šuičči
rupien pakajamah tällä rahvahalla,
ta šiitäki še ei kuuntele Milma,
šanou Hospoti.
22Täštä niättä, jotta pakinat ouvoilla kielillä ei ole tarkotettu merkiksi uškojilla vain niillä, ket ei ušota. No a Jumalan viessintuojien šanomat ei ole tarkotettu merkiksi uškomattomilla, vain uškojilla. 23Kun uškojakunnašša kaikin paistais ouvoilla kielillä ta šinne tulis ulkopuolisie tahi niitä, ket ei ušota, niin eikö hyö šanottais, jotta työ oletta järeltä lähten? 24A kun kaikin tuotais viestijä Jumalalta, ta sluušpah tulis epäuškoni tahi ulkopuolini, niin joka šana viärittäis ta suutis häntä. 25Šilloin kaikki hänen šytämen peittomielet tultais näkyvih. Hiän heittyis očin muah, molis Jumalua ta šanois: «Tosieh Jumala on tiän kera».
Neuvoja uškojakunnan sluušpah nähen
26Ka mitä ruatua, vellet? Konša keräyvyttä yhteh, niin jokahisella teistä on mitänih tuotavua: kellä kiitošlaulu, kellä opaššuš, ken šanelou, mitä Jumala on hänellä näyttän, ken pakajau ouvoilla kielillä, ken šelittäy šen pakinan. Kaiken tämän pitäy koituo yhtehisekši hyväkši. 27Kun sluušpašša paistaneh kielillä, niin paiskah kakši tahi enintäh kolme. Heijän pitäy paissa yksi toisen peräh, ta kennih šelittäkkäh pakinat. 28No kun šielä ei olle šelittäjyä, niin olkah kielillä pakasija uškojakunnan sluušpašša iänettäh ta paiskah vain ičelläh ta Jumalalla. 29Šamoin Jumalan viessintuojista paiskah vain kakši tahi kolme, a toiset tutkikkah, ollahko nuo viessit Jumalalta vain ei. 30A kun kellä šiinä istujista Jumala näyttänöy mitänih, niin iellini pakasija lopettakkah oman pakinan. 31Työ kaikin voitta yksi toisen peräh šanella Jumalan antamie viestijä, jotta niijen kautti jokahini vois opaštuo ta šuaha rohkevutta. 32Jumalan viessintuojat šuatetah hallita omua henkellistä lahjua, 33Jumala niätšen on rauhan Jumala eikä taho, jotta uškojakunnašša kaikki ois šekasin.
Niin kuin kaikissa pyhien uškojakunnissa, 34šamoten teiläki naisien pitäy olla iänettäh, konša työ keräyvyttä yhteh. Heijän ei šua paissa. Heijän pitäy vain kuunnella, niin kuin Sakonaki käšköy. 35Kun hyö tahottaneh mitä tietyä, niin kyšykkäh šiitä koissa omalta mieheltäh, šentäh kun huikie on naisen paissa uškojakunnašša. 36Tiänkö luota Jumalan šana läksi muailmah? Tahi tuliko še yksistäh tiän luo?
37Ken uškou, jotta hiän on Jumalan viessintuoja tahi on šuanun muita Pyhän Henken lahjoja, še tietäkkäh, jotta mitä mie täššä teilä kirjutan, ne ollah Hospotin käškyjä. 38Kun ken ei tietäne tätä, olkah tietämättä.
39Niin jotta, vellet, kuotelkua šuaha Jumalan viessintuojan nero, ta elkyä kieltäkkyä kielillä pakajamista. 40Kaikki vain pitäy ruatua kunnolla ta omalla ajallah.
