Elävä kivi ta pyhä rahvaš
1No niin, jättäkkyä kaikki pahuš ta kaikki ounahuš. Elkyä luajitteliutukkua, elkyä kajehtikkua, elkyä paiskua pahua toisista. 2Niin kuin vaštašyntynehillä lapšilla himottau maituo, niin teiläki himottakkah puhašta Jumalan šanua, jotta šen avulla kašvasija ta pelaštuisija. 3Olettahan työ jo «maissellun Hospotin hyvyttä». 4Tulkua Hänen luo. Hiän on elävä kivi, kumpani ei ihmisillä kelvannun, vain Jumala kačo valičči Šen ta Še oli Hänellä kallis. 5Työ niise olkua elävie kivijä, kumpasista rakennetah henkellini talo. Näin teistä tulou pyhä pappilisto, kumpani tuou henkellisie uhrija Jumalalla. Jumala hyväkšyy ne uhrit Iisussan Hristossan tähen. 6Šanouhan Hiän Pyhissä Kirjutukšissa Hristossašta näin:
– Kačo, Mie panen Siijonih kiven,
piäkiven, valitun ta kallehen.
Ken Häneh uškou,
še ei jouvu häpieh.
7Niin jotta teilä, ket ušotta, Hiän on kallis. No niillä, ket ei ušota, Hiän on «kivi, kumpasen rakentajat hylättih, a kumpasešta tuli rakennukšen piäkivi. Še on kivi, kumpaseh kompaššutah, ta kallivo, kumpaseh lanketah». 8Hyö šentäh kompaššutah, kun ei totella Jumalan šanua, ta šemmoni oša heilä on miärättyki.
9No työ še oletta valittu heimo, Čuarin pappilisto, pyhä heimo, Jumalan oma rahvaš. Jumala kučču tiät pois pimieštä omah ihmehvaloh, jotta työ šanelisija Hänen šuurista ruatoloista. 10Ennein työ että ollun kanša, vain nyt työ oletta Jumalan kanša. Ennein työ olija Jumalan armuo vailla, vain nyt työ šaita armon.
Rissitty muailmašša
11Kallehet vellet, työ, ket elättä muuvvalta tullehina vierahašša muašša. Varotan teitä, elkyä antakkua valtua runkon himoloilla, mit šojitah henkie vaštah. 12Eläkkyä hyvin toisenvierosien rahvahien joukošša, vaikka hyö kirottanehki teitä pahanruatajiksi. Kun hyö nähäh tiän hyvät ruavot, niin hyö kiitetäh Jumalua šinä päivänä, konša Hiän tulou suutimah muailmua.
Rissitty ta valtamiehet
13Hospotin tähen totelkua kaikkie muallisie vallanpitäjie: čuarie, kulla on kaikista korkein valta, 14ta muaherroja, kuita čuari on pannun kurittamah pahanruatajie ta palkiččomah hyvänruatajie. 15Niätšen Jumalan tahto on, jotta työ hyvyä ruatamalla lopettaisija mielettömien ihmisien tolkuttomat pakinat. 16Työ että ole ihmisien orjat, teilä on oma valta, vain šen vallan nimissä ei pie ruatua pahua. Eläkkyä niin kuin Jumalan orjat. 17Kunnivoittakkua kaikkie, tykäkkyä uškovellijä, varakkua Jumalua, kunnivoittakkua čuarie.
Hristossa elämän mallina
18Käškyläiset, kunnivoittakkua omie isäntie ta totelkua heitä, ei vain hyvie ta leppeitä, ka šamoin kovaluontosie. 19Plahoslovenjan šuau še, kumpani Jumalua mieleššä pityän keštäy vaivoja ta vijattomana käršiy. 20Mitä kiittämistä šiinä on, kun työ keštänettä, konša teitä kuritetah tiän pahoista ruatoloista? Vain kun työ keštänettä, konša jouvutta käršimäh hyvien ruatojen takie, šiitä Jumala teitä kiittäy. 21Niätšen šiih tiät on kučuttu. Käršihän Hristossa niise miän puolešta ta jätti meilä mallin, jotta myö kulkisima Hänen jälkijä. Pyhissä Kirjutukšissa šanotah Häneštä näin:
22– Hiän ei riähkyä luatin,
Hänen šuušta ei valehta kuultu.
23Häntä haukuttih, ka Hiän ei vaššannun šamalla. Hiän kärši, ka ei varautellun tašuamisella, kun anto Iččeh oikiemielisen Suutijan käsih. 24Hristossa Iče kanto omašša Runkoššah miän riähät rissinpuulla, jotta myö kuolisima pois riähistä ta eläsimä Jumalan tahtuo myöte. Hristossan huavat parennettih tiät. 25Työ olija niin kuin ekšynyöt lampahat [ilmain paimenta], vain nyt kačo työ myöštyjä tiän henken Paimenen ta Kaččojan luo.
