Enšimmäini kirjani fessalonikkalaisilla 1

₁Mie, Puavila, ta vielä lisäkši Siluani ta Timofei, tervehimmä Fessalonikan uškojakuntua, kumpani eläy Tuatto Jumalašša ta Hospotissa Iisussašša Hristossašša. Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

₂Myö aina kiitämmä Jumalua teistä kaikista, konša mainičemma teitä omissa malituissa. ₃Jumalan, miän Tuaton ieššä myö aina muistelemma, mitein tiän uško pani tiät ruatamah, tykkyämini staraimah ta mitein teilä on luja toivo miän Hospotih Iisussah Hristossah. ₄Vellet, myö tiijämmä, jotta Jumala armaštau teitä ta on valinnun tiät omikseh. ₅Miän šaneloma Hyvä Viesti ei tullun tiän luo yksistäh šanoina, kun vieläi Pyhän Henken voiman ta monien tovissukšien kera. Työhän tiijättä, mitä myö tiän luona ruatoma tiän hyväkši. ₆Vaikka teitä oli kovašti ahissettu, työ ottija šanan vaštah Pyhän Henken antamin ilomielin. Työ läksijä aštumah šamua tietä, mitä myö aššumma ta mitä Iče Hospoti aštuu. ₇Nyt teistä otetah mallie kaikki Makedonijan ta Ahaijan uškovaiset. ₈Vet šanoma Hospotista on kajahtan tiän luota jo Makedonijan ta Ahaijan ulkopuolella. Viesti tiän ušošta Jumalah levisi joka paikkah, eikä miän tarviče šiitä ni paissa. ₉Ihmiset iče paissah, mitein työ ottija miät vaštah ta kiäntyjä valehjumalista moliutumah elävällä, tosi Jumalalla. ₁₀Hyö kerrotah, mitein työ vuotatta taivahista Hänen Poikua, kumpasen Hiän noššatti kuollehista, Iisussua, kumpani piäštäy miät tulijašta vihašta.