Enšimmäini kirjani fessalonikkalaisilla 2

₁Vellet, työ iče tiijättä, jotta miän käynti tiän luona ei männyn tyhjäh. ₂Työhän tiijättä, mimmosih muokkih myö joutuma ennein šinne tuluo Hilipissä ta mitein meitä šielä kiušattih. Kuitenki Jumala anto meilä rohkevutta tuuvva teilä Hänen Hyvä Viesti, vaikka meitä šuurešti vaššuššettih. ₃Konša myö kučumma ihmisie uškomah, myö emmä viäristele as's'oja. Miän pakinat ei noušša pakanašta mieleštä, emmäkä myö muanita ketänä. ₄Jumala kaččo miät pätöviksi viemäh Hyvyä Viestie, ta niin myö ni šanelemma šitä. Täššä ruavošša myö emmä taho olla ihmisillä mieliksi kun Jumalalla, kumpani tutkiu miän šytämet. ₅Emmä ole konšana tahton ukotie kellänä, šen työ tiijättä. Emmäkä ole peitočči ahnuštan mitänä, šen Jumala tovistau. ₆Myö emmä ole kuotellun šuaha passipoja ihmisiltä, emmä teiltä emmäkä muilta, ₇vaikka Hristossan apostoliloina myö oisima voinun näyttyä, mitein tärkeitä olemma. Kuitenki tiän luona ollešša myö olima leppeitä niin kuin muamo, kumpani lellittäy omie lapšie. ₈Myö tykkäsimä teitä niin helläšti, jotta olima valmehet antamah teilä Jumalan Hyvän Viessin lisäkši oman iččenä. Niin armahie työ meilä olija. ₉Vellet, työ varmašti muissatta, mitein myö staraiččima ruatua ta näkimä vaivua. Konša šanelima teilä Jumalan Hyvyä Viestie, tienasima šen rinnalla yötä päivyä omua elätyštä, jotta emmä ois ollun tiän vaivana. ₁₀Työ, ta Iče Jumala, oletta tovistajina, mitein puhtahat ta oikiemieliset myö olima teitä uškovaisie kohen. Meissä ei ollun mitänä moitittavua. ₁₁Työ tiijättä, jotta myö pitimä teitä niin kuin tuatto omie lapšie. ₁₂Myö neuvoma ta rohkistima teitä ta molima, jotta eläsijä Jumalalla kelpuavah tapah. Hiän kuččuu teitä omah Valtakuntah ta jumalalliseh valoh.

₁₃Myö vaipumatta kiitämmä Jumalua vieläi šiitä, jotta työ ottija vaštah Jumalan šanan, kumpasen kuulija meiltä. Työ ottija šen vaštah, ei ihmisien šanana kun Jumalan šanana – mi še tovella onki. Ta še šana ruatau omua ruatuoh teissä, kumpaset ušotta. ₁₄Teilä, vellet, kävi niin kuin Juutijašša olijilla Jumalan uškojakunnilla, kumpaset ollah Iisussašša Hristossašša. Tiän omat muanmiehet on pietty teitä yhtä pahoin kuin jevreit šikäläisie uškojie. ₁₅Jevreit tapettih Hospoti Iisussa ta Jumalan viessintuojat, ta meitä niise hyö ajeltih. Hyö ei olla Jumalalla mielehiset ta ollah kaikkien ihmisien vihamiehie. ₁₆Hyö reisselläh eštyä meitä pakajamašta toisenvierosilla kanšoilla šitä šanua, mi voipi hiät pelaštua. Näin hyö täytetäh omien riähkien aštieta. Ka nyt Jumalan viha viimein tavottau hiät.

₁₇Vellet, kun myö joutuma olomah teistä kotvasen aikua erošša, niin työ kuitenki olija miän šytämeššä, vaikka šilmillä emmä teitä nähnyn. Myö kovašti kaipasima teitä ta miän himotti teitä nähä. ₁₈Šentäh meinasima tulla käymäh tiän luo – miula, Puavilalla, oli montaki kertua meininki tulla – ka šaatana pijätteli meitä. ₁₉Juuri työ oletta miän toivo, ilo ta ylpevyš miän Hospotin Iisussan Hristossan ieššä, konša Hiän tulou. ₂₀Teistä myö šuamma kunnivuo ta iluo.