Enšimmäini kirjani Timofeilla 1

₁Tämän kirjuttaja on Puavila, Iisussan Hristossan apostoli. Apostoliksi miut pantih Jumala, miän Pelaštaja, ta Hospoti Iisussa Hristossa, miän Toivo. ₂Mie tervehin šilma, Timofei, miun henkellini poikani. Tuatto Jumalan ta miän Hospotin Iisussan Hristossan hyvyš, armo ta rauha olkah šiun kera!

₃Makedonijah lähtiessä käsin šiun jiähä Efessah, jotta kieltäsit šielä eryähie levittämäštä vierahie opaššukšie. ₄Heijän pitäy jättyä tyhjät starinat ta loputtomat heimokuntaluvettelot. Niistä tulou vain tyhjänpäiväistä piänvaivua eikä ne eissetä Jumalan meininkie. Šen voit šuaha aikah vain uško. ₅Tämän neuvon tarkotukšena on noššattua toini toisen tykkyämistä, mi lähtöy puhtahašta šytämeštä, riähättömäštä omaštahenkeštä ta tovellisešta ušošta. ₆Eryähät kiännyttih pois näistä as's'oista, ekšyttih ta ruvettih pakajamah, mitä piä kantau. ₇Hyö tahotah opaštua Jumalan Sakonua, vaikka ičeki ei malteta šitä, mitä paissah ta mistä niin varmoina kiissetäh.

₈Tietyšti Sakona on hyvä, kun šitä käytetäh niin kuin kuuluu. ₉Pitäy muistua, jotta Sakonua ei ole luajittu kunnon ihmisillä, kun sakonanrikkojilla ta tottelomattomilla. Še on luajittu jumalattomilla, riähkähisillä ta niillä, ket ei kunnivoiteta Jumalua. Še on luajittu pyhän häpyäjillä, tuaton ta muamon tappajilla ta muilla tappajilla, ₁₀huorissa kävijillä ta mieštä panijilla miehillä. Še on luajittu niillä, ket šiepatah ihmisie, [ket tovissetah viärin ta ket pannah elukkoja.] Še on luajittu valehtelijilla, šananrikkojilla ta kaikilla šemmosilla, ket nouššah tervehtä opaššušta vaštah. ₁₁Näin opaštau Hyvä Viesti, mi pakajau taivahallisen valon šuurešta Jumalašta. Tämä Hyvä Viesti on annettu miun šaneltavakši.

₁₂Mie kiitän miän Hospotie Hristossua Iisussua, kumpani on antan miula voimua. Passipoitan Häntä šiitä, jotta Hiän kaččo miut varmakši ta otti ruatoh, ₁₃vaikka ennein nakroin ta ajelin Häntä ta muokkasin Häneh uškojie. Kuitenki Hiän armahti milma, šentäh kun en ollun ušošša enkä tietän, mitä ruavoin. ₁₄Miän Hospotin [Iisussan Hristossan] armo on loppumatoin. Kun pisymmä Hristossašša Iisussašša, Hiän antau meilä uškuo ta tykkyämistä. ₁₅Tämä šana on varma ta šiih kannattau uškuo: Hristossa Iisussa tuli muailmah pelaštamah riähkähisie, ta mie olen niistä pahin. ₁₆Ka Jumala armahti miut šitä vaššen, jotta juuri miušša, pahimmašša riähkähiseššä, Hristossa Iisussa näyttäis, mitein käršivällini Hiän on. Näin mie olen mallina niillä, ket kiännytäh uškomah Häneh ta šuahah ilmasenikuni elämä. ₁₇Ilmasenikusella Čuarilla, kuolomattomalla, näkymättömällä ta ainuolla viisahalla Jumalalla kunnivo ta jumalallini valo aina ta ilmasen ijän! Amin.

₁₈Poikani Timofei, mie annan šiula käšyn. Še on niijen viestien mukani, mit on šiuh nähen Jumalalta tultu. Miun käšky on tämä: pie ne viessit mieleššä ta šoji hyvin ušon puolešta. ₁₉Pisy ušošša ta šäilytä omahenki riähättömänä! Eryähät ei kuunneltu omuahenkieh ta kavotettih uško. ₂₀Näin kävi Imeneillä ta Aleksanterilla. Hiät mie annoin šaatanalla käsih, jotta hyö opaššuttais elämäh Jumalua nakramatta.