Toini kirjani korinfilaisilla 10

₁Mie, Puavila, kiännyn tiän puoleh nöyräšti ta leppiešti kuin Hristossa. Šanotah, jotta mie muka šielä ollešša olen varačču, ka loittuota pakajan teilä rohkiešti. ₂Molin, jotta tiän luokši tultuo miun ei tarviččis olla tämmösenä rohkiena. Mie niätšen meinuan olla jyrkkänä niijen kera, kenen mieleštä myö elämmä niin kuin tämän muailman ihmiset. ₃Vaikka myö elämmä täššä muailmašša, emmä šoji tämän muailman luatuh. ₄Miän šota-aštalat ei olla ihmisien aštaloja, kun niillä on Jumalan antama väki hävittyä vihollisen linnat. Myö hävitämmä ihmismielen viisaštelut ₅ta kaiken, mi mahtavana noušou Jumalan tuntomista vaštah. Myö otamma kiini kaikki ajatukšet ta kiännämmä ne Hristossalla tottelijiksi. ₆Konša työ rupietta täyšin tottelomah Hristossua, niin myö olemma valmehet kurittamah niitä, ket ei totella.

₇Kaččokkua, mitä teilä on šilmien ieššä. Kun ken ollou varma, jotta hiän on Hristossan oma, niin muistakkah, jotta myö niise olemma Hristossan omie. ₈Hospoti anto miula vallan rakentua teitä eikä luuvva muah. Ta vaikka mie kehusin omua valtua liikuaki, niin miun ei tarviče šitä hävetä. ₉Elkyä smiettikkyä, jotta näillä kirjasilla mie vain pölättelen teitä. ₁₀Muutomathan šanotah: «Hänen kirjasissa on väkie ta vaikutušta, vain rahvahan kera ollešša hiän on avutoin ta hänen pakinat ollah tyhjät». ₁₁Näijen pitäis tietyä, jotta mitä mie šanon kirjasissa, konša en ole tiän luona, niin šitä šamua ruan, konša olen šielä.

₁₂Myö kaččuot emmä ruohi panna iččienä niijen joukkoh tahi verrata niih, ket iče kehutah iččieh. Hyö ollah mielettömie, kun mitatah iččieh omalla mitalla ta verratah iččieh vain iččeheh. ₁₃Ka myö še emmä kehu iččienä liikua, kun vain Jumalan panomah rajah šuate, ta työ niise oletta šen rajan šiämeššä. ₁₄Myö emmä aštun Jumalan panoman rajan yli, konša tulima tiän luo. Myö še enšimmäisenä toima teilä Hristossan Hyvän Viessin. ₁₅Emmä kehu iččienä liikua emmäkä toisien ruatoloilla. Toivomma kuiteski, jotta konša tiän uško kašvau, niin levenöy miän ruatoki tiän kešeštä muuvvalla päin. ₁₆Toivomma, jotta voimma šanella Hyvyä Viestie vielä teitä loitompana eläjillä, ei kumminki toisien ruatoalovehilla. Emmä taho kehuutuo šillä, mitä toiset on šuatu aikah. ₁₇«Ken kehuu, kehukkah Hospotie». ₁₈Ei šitä pietä arvošša, ken iče iččieh kehuu, vain šitä, ketä Hospoti kehuu.