Toini kirjani Timofeilla 2

₁Hristossan Iisussan armo antakkah šiula voimua, poikan! ₂Kaikki, mitä olet miulta kuullun monien tovistajien aikana, šanele šemmosilla ihmisillä, kumpasih voit uškuo ta kumpaset voijah muita opaštua. ₃Šie niise keššä vaivua niin kuin Hristossan Iisussan hyvä saltatta. ₄Kenkänä ei saltattana ollešša šotkeuvu tavallisen elämän as's'oih, kun tahtonou olla piäliköllä mieliksi. ₅Šamoin kilpailija ei šua voitonvenččua, kun rikkonou kilpailun šiäntöjä. ₆Muamiehen, kumpani ruatau hiki piäššä, pitäy enšimmäisenä šuaha oma oša pellon tulošta. ₇Mieti näitä miun šanoja! Hospoti antakkah šiula mieltä kaikkeh.

₈Muissa, jotta Iisussa Hristossa, Tuavitan jälkiläini, on noššatettu kuollehista, niin kuin opaštau miun šaneloma Hyvä Viesti. ₉Tämän Hyvän Viessin tähen mie jouvun käršimäh, olen vieläi rauvoissa niin kuin pahanruataja. A Jumalan šana ei ole rauvoissa. ₁₀Šentäh mie keššän kaiken niijen tähen, kenet Jumala on valinnun. Keššän, jotta hyöki šuatais pelaššuš Hristossašša Iisussašša ta šen kera ilmasenikuni jumalallini valo. ₁₁Oikein on šanottu:

₁₄Muissuta täštä uškojakunnalla. Vakota heitä Hospotin nimeššä, jotta hyö ei kiisseltäis šanoista. Šiitä ei ole mitänä hyötyö, še on vain kuulijilla pahakši. ₁₅Staraiče kaikin voimin olla Jumalan šilmissä varma ruataja, kumpani ei häpie omua työtä, vain oikein opaštau tosišanomua. ₁₆Pisy loittuona jumalattomista ta tyhjänpäiväsistä pakinoista, šentäh kun niijen pakasijat jouvutah aina vain loitommakši Jumalašta. ₁₇Heijän opaššuš leviey niin kuin tarttuja tauti. Tämmösie opaštajie ollah Imenei ta Filit. ₁₈Hyö valehellah, konša šanotah, jotta kuollehista noušomini on jo ollun. Näin hyö hävitetäh eryähien uško. ₁₉Ka Jumalan panoma perušta pisyy lujana, ta šiih on kirjutettu nämä šanat: «Hospoti tietäy oman rahvahan» ta «Kiäntykkäh pois kaikešta pahašta jokahini, kenen huulilla on Hospotin nimi».

₂₀Šuurešša talošša ei ole yksistäh kultasie ta hopiesie ašteita, vain on niise puušta ta šavešta luajittuja. Yhet on pruasniekka-ašteita, toisie pietäh arkina. ₂₁Šentäh jokahini, ken puhistau iččeh kaikešta viäräštä opaššukšešta, on kuin arvokaš aštie. Hiän on pyhä, Hospotilla hyövyllini ta kelpuau kaikkeh hyväh ruatoh.

₂₂Pakene nuorien pahoja himoja ta kuottele elyä oikein. Pisy ušošša, tykkyä uškovellijä ta elä rauhašša kaikkien niijen kera, ket puhtahalla šytämellä kučutah avukšeh Hospotie. ₂₃Elä ševo mielettömih ta tyhjih kiistoih. Iče tiijät, jotta niistä šyntyy riitoja. ₂₄Hospotin käškyläisen ei šua riijellä. Hänen pitäy olla hyväšanani kaikilla, nerokaš opaštamah ta käršivällini, ₂₅niin jotta hiän leppiešti neuvou vaššuštajie. Onnakko Jumala antau heijän mielen muuttuo, niin jotta hyö niise opaššutah tietämäh tositietuo. ₂₆Šiitä hyö piäššäh pois juavelin anšašta, kumpasešša še pitäy heitä ta pakottau täyttämäh omua tahtuoh.