Alkutervehyš
1Mie, uškojakunnan vanhin, tervehin armašta Gaijua. Mie tovella tykkyän šilma.
2Armaš velli, mie moliuvun, jotta šie oisit terveh ta jotta kaikki šiun elämäššä mänis hyvin, niin kuin šiun šiämeššä kaikki on hyvin. 3Ihaššuin šuurekkali, kun tänne tultih vellet ta kerrottih, mitein šie pisyt tositiijošša ta šen mukah elät. 4Mikänä ei tuo miula šuurempua iluo kuin še, kun kuulen, jotta miun lapšet eletäh tositiijon mukah.
Jevanhelin levittäjie pitäy auttua
5Armaš velli, kaikešta šiitä, mitä šie ruat vellien hyväkši ta vierahienki hyväkši, näkyy, jotta šiuh voit uškuo. 6Hyö on uškojakunnan ieššä kerrottu, mitein šie heitä tykkyät. Ruat hyvin, kun šuoritat hiät matkah Jumalalla mielehiseh tapah. 7Hristossan nimen tähen hyö on matkah lähetty, eikä hyö oteta toisenvierosilta vaštah mitänä apuo. 8Šentäh miän pitäy kannattua heijän moisie, jotta myöki oisima hiän kera šamašša ruavošša, tosišanoman levittämiseššä.
Diotrefi ta Dimitri
9Kirjutin uškojakuntah, kuitenki Diotrefi, kumpani tykkyäy olla heijän johtajana, ei pie meitä arvošša. 10Šentäh mie šinne tultuo otan pakinoiksi šen, mitä hiän ruatau, kun levittäy meistä pahoja pakinoja. Ta šekänä hänellä ei riitä. Hiän iče ei ota vellijä vaštah, ta kieltäy niitäki, kenen himottais ottua. Hiän vieläpä erottau heitä uškojakunnašta.
11Armaš velli, elä ota malliksi pahua, ota malliksi hyvä. Ken ruatau hyvyä, hiän on Jumalašta. No še, ken ruatau pahua, ei ole Jumalua nähnyn. 12Dimitristä kaikin kerrotah vain hyvyä, ta hänen Jumalan tahon mukani elämä niise tovistau šen. Šamua voimma šanuo myöki, ta työ tiijättä, jotta miän šanoih voipi uškuo.
Loppušanat
13Miula ois šiula äijän šanottavua, ka en taho kirjuttua šitä näin kynällä ta muštiella. 14Toivon, jotta ruttoh näkeyvymmä. Šiitä voisima paissa šilmät kohakkah.
15Rauha šiula! Tovarissat työnnetäh šiula tervehyisie. Šie niise šano tervehyisie kaikilla, jokahisella erikseh.
