Apostolien kirja 21

₁Niin myö erosima heistä. Läksimä rannašta ta purjehtima šuorah Kosšuareh, toisena päivänä Rodosih ta šieltä Patarah. ₂Šielä löysimä laivan, kumpani oli mänöššä Finikijah. Myö nousima šiih ta läksimä ielläh. ₃Konša Kipri tuli näkyvih, še jäi meistä vašemella kiällä. Myö jatkoma ielläh Siirijah. Nenäštymä Tiirah, missä laivan piti purkua paino. ₄Šielä myö vaštasima opaššettavie ta viipymä heijän luona netälin. Henken juohattamina hyö varotettih Puavilua mänömäštä Jerusalimih. ₅Netälin mäntyö myö läksimä tuaš matkah. Kaikki uškovellet naisineh ta lapšineh tultih šuattamah meitä linnan tuakši. Rannalla myö laškeutuma polvusilla ta moliutuma, ₆šiitä prostiutuma. Myö aštuma laivah, a hyö myöššyttih kotih.

₇Tiirašta myö jatkoma meričči Ptolemaidah, ta šiih miän purjehtimini loppu. Šielä kävimä tiijuštamašša uškovellijä ta viipymä päivän hiän luona. ₈Toisena päivänä läksimä ielläh ta tulima Kesarijah. Šielä mänimä Hilipän luo, kumpani oli Hyvän Viessin šanelija. Hiän oli yksi šeiččemeštä tijakonista. Hänen taloh jäimä. ₉Hilipällä oli nellä neičyt-ikäistä tytärtä, kumpasilla oli lahja tuuvva viestijä Jumalalta.

₁₀Olima ollun Kesarijašša jo monta päivyä, konša šinne tuli Juutijašta Agavi-nimini Jumalan viessintuoja. ₁₁Hiän tuli miän luo, otti Puavilan vyön, šito šillä omat jalat ta kiät ta šano: «Näin šanou Pyhä Henki: ‘Tällä keinoin jevreit šivotah Jerusalimissa še mieš, kenen vyö tämä on, ta annetah hänet toisenvierosien käsih’.» ₁₂Tämän kuultuo myö yheššä Kesarijan uškojien kera kieltimä Puavilua mänömäštä Jerusalimih. ₁₃Ka hiän vaštasi: «Mitä työ ruatta? Mintäh itettä ta revittä miun šytäntä? Mie olen valmis šivottavakši ta vaikkai kuolomah Jerusalimissa Hospotin Iisussan nimen puoličči.» ₁₄Kun myö emmä šuanun Puavilua taipumah, niin heittimä kiellännän ta šanoma: «Olkah Hospotin tahto».

₁₅Niijen päivien jälkeh myö šuorisima matkah ta läksimä Jerusalimih. ₁₆Miän kera läksi muutomie opaššettavie Kesarijašta. Hyö kaimattih miät kipriläisen Mnasonin taloh, missä myö olima kortteerie. Mnason oli yksi enšimmäisistä opaššettavista. ₁₇Jerusalimissa uškovellet vaššattih meitä ilomielin.

₁₈Toisena päivänä Puavila läksi miän kera Juakon luo. Uškojakunnan vanhimmat niise keräyvyttih šinne. ₁₉Puavila tervehti heitä ta šaneli tarkkaseh kaiken, mitä Jumala šai aikah hänen ruavon kautti toisenvierosien kešeššä.

₂₀Tämän kuultuo vanhimmat kiitettih Jumalua. Šiitä hyö šanottih Puavilalla: «Velli, šie tiijät, jotta tuhanšie jevreilöitä on kiäntyn uškoh, ta kaikin hyö vuajitah Sakonan käškyjen täyttämistä. ₂₁Heilä on kerrottu šiušta, jotta šie opaššat jevreilöitä, kumpaset eletäh toisenvierosien kešeššä, kieltäytymäh Moissein Sakonašta. Hyö šanotah, jotta šie kiellät heitä luatimašta lapšilla laitaleikkaušta ta elämäštä miän rahvahan tapojen mukah. ₂₂Niin jotta mitä nyt pitäis ruatua? Onnakko äijän rahvašta keräytyy yhteh, kun hyö kuullah šiun tulošta.

₂₃Šentäh rua nyt miän neuvon mukah. Tiälä on nellä mieštä, kumpaset annettih Jumalalla pyhä lupauš. ₂₄Ota hiät kerallaš, puhistauvu yheššä hiän kera ta makša heijän ieštä kulut, jotta hyö voijah leikkauttua tukat. Šilloin kaikin nähäh, jotta pakinat šiušta ollah tyhjät, kun kerran šieki piet kiini Sakonašta ta elät šen mukah. ₂₅No niillä toisenvierosilla, kumpaset kiännyttih uškoh, myö kirjasešša šanoma, mitä piättimä heijän as's'ašta. Heijän pitäy täyttyä nämä käšyt: pisyö eris šemmosešta lihašta, mi on uhrattu valehjumalilla, šamoten vereštä ta lihašta, kumpasešta vertä ei ole lašettu, eikä heijän šua käyvä vierahih naisih.»

₂₆Puavila otti ne nellä mieštä ta toisena päivänä puhistautu hiän kera. Šiitä hiän mäni jumalankotih ta šano šielä, konša heijän puhissušaika loppuu ta heijän jokahisen puolešta pitäis toimittua uhri Jumalalla.

₂₇Konša ne šeiččemen puhissušpäivyä oltih loppumašša, niin Aasijan muakunnašta tullehet jevreit nähtih Puavila jumalankojissa. Hyö kuihutettih rahvašta lähtömäh kerallah, otettih Puavila kiini ₂₈ta karjuttih: «Israelin miehet, auttakkua! Täššä on še mieš, kumpani joka paikašša levittäy omua opaššušta. Hiän pakajau miän rahvašta, Sakonua ta tätä paikkua vaštah. Nyt hiän kuletti jo kreikkalaisieki jumalankotih ta pakanoitti tämän pyhän paikan.» ₂₉Niätšen vähäistä aikasempah hyö nähtih efessalaini Trofima Puavilan kera linnašša ta smietittih, jotta hänet še nyt Puavila toi jumalankotih. ₃₀Koko linna joutu kuohukših, ihmisie juoksi jumalankotih joka puolelta. Hyö otettih Puavila kiini, vejettih hänet jumalankojista ta šamašša šen veräjät šalvattih. ₃₁Rahvašjoukko ois jo tappan Puavilan, ka šiitä Riiman kogortin komentajalla kerkisi viesti, jotta koko Jerusalimi kuohuu.

₃₂Viikoštumatta komentaja otti kerallah šuanpiälikköjä ta saltattoja ta kiirehti hätih. Kušša vain jevreit nähtih komentaja ta saltatat, hyö heitettih Puavilan lyömini. ₃₃Komentaja aštu lähemmäkši, otti Puavilan kiini ta käški panna hänet kakših rautoih. Šiitä hiän kyšeli ihmisiltä, jotta ken hiän on ta mitä hiän on ruatan? ₃₄Rahvašjoukošta karjuttih yhet yhtä, toiset toista. Kun tämmöseššä metelissä komentaja ei piäššyn perillä as's'ašta, käški hiän viijä Puavilan kasarmih. ₃₅Konša hyö piäštih kasarmin rappusilla, niin saltattojen oli pakko kantua Puavilua äkäsen rahvašjoukon tähen. ₃₆Niätšen šuuri joukko ihmisie kulki heilä jäleššä ta karju: «Šurma hänellä!»

₃₇Konša Puavilua oltih viemäššä kasarmin šiämeh, hiän šano komentajalla: «Onko miula valta šanuo šiula šanani?» Komentaja kyšy: «Šiekö maltat paissa kreikakši? ₃₈Etkö šie ole še jegiptiläini, mi tuanoin nousi valtamiehie vaštah nelläntuhannen rosvon kera ta vei ne mataššah tyhjäh muah?» ₃₉Puavila šano: «Mie olen jevrei, kotosin Kilikijan muakunnašta, kuulusašta Tarson linnašta. Kyšyn šiulta, jotta šuanko paissa rahvahalla.» ₄₀Komentaja anto luvan. Rappusilla šeisuon Puavila viittasi kiällä, ta konša tuli hil'l'aista, hiän alko paissa jevrein kielellä: