1Agrippa šano Puavilalla: «Šiula on valta paissa puoleštaš». Šiitä Puavila nošti kiän ta piti puolissušpakinan:
2«Čuari Agrippa! Pien iččieni ošakkahana, kun tänäpiänä voin šiun ieššä puolistautuo kaikkie jevreijen viäritykšie vaštah. 3Šiehän hyvin tiijät kaikki jevreijen tavat ta kiistakyšymykšet. Šentäh molin, jotta kuuntelisit milma käršivällisešti.
4Kaikki jevreit tiijetäh miun elämä alušta šuate. Hyö tiijetäh, mitein mie nuorena elin oman rahvahan kešeššä Jerusalimissa. 5Hyö jo ammusista ajoista tiijetäh miut ta voijah tovistua, kun vain tahottaneh, jotta mie olin farissei ta elin miän vieron kaikkein lujakurisimman sektan mukah. 6Nytki mie olen suutun ieššä šentäh, kun luotan šiih lupaukšeh, kumpasen Jumala anto miän tuattoloilla. 7Tämän lupaukšen täyttymistä vuotetah miän rahvahan kakšitoista heimuo, kun yötä päivyä uškollisešti sluušitah Jumalalla. Čuari Agrippa, juštih šentäh, kun mie luotan täh lupaukšeh, jevreit milma viäritetäh. 8Mintähpä teistä on niin vaikie uškuo, jotta Jumala noššattau kuollehet?
9Mie iče niise ennein smietin, jotta miun pitäy kaikella keinoin šotie Iisussa Nasarettilaisen nimie vaštah. 10Niin mie ruavoinki Jerusalimissa. Piäpappiloilta mie šain vallan ta panin tyrmäh monie pyhie. A konša piätettih heijän šurmuamisešta, mie kannatin šitä. 11Moničči mie kuritin heitä kaikissa sinagogoissa ta reistasin šuaha hiät pakajamah pahua Iisussašta. Šuuren vihan vallašša mie ajelin heitä, kävin vierahien maijenki linnoissa.
12Juštih šitä vaššen mie läksin Damaskih piäpappien antamalla vallalla ta heijän käšyštä. 13Ka matalla olleššani, hyvä čuari, puolen päivän aikoih mie nävin, mitein taivahašta läimähti päiväistä kirkkahampi valo miun ta miun matkalaisien ympärillä. 14Kaikin myö kuatuma muah. Mie kuulin iänen pakajavan miula jevrein kielellä. Še šano: ‘Sauli, Sauli, mintäh šie ajelet Milma? Tyhjäh šie hypit šeinäh očin.’ 15Mie kyšyin: ‘Ken Šie olet, Hospoti?’ Hiän šano: ‘Mie olen Iisussa, kumpaista šie ajelet. 16Nouše jaloillaš. Mie näyttäyvyin šiula šentäh, kun valičin šiut omakši käškyläisekši ta tovistajakši. Šiun pitäy šanella šiitä, mitä nyt nävit ta mitä Mie šiula jälešti näytän. 17Mie pelaššan šiut oman rahvahaš käsistä ta šuojelen šilma, konša työnnän šiut toisien rahvahien luo. 18Mie tahon, jotta šie avuat heijän šilmät, anna hyö kiännyttäis pimieštä valoh ta šaatanan vallašta Jumalan luo. Kun hyö ušotah Miuh, heijän riähät prostitah heilä ta hyö šuahah šija niijen joukošša, kenet Jumala on pyhittän.’
19Tämän takie, čuari Agrippa, en voinun olla tottelomatta taivahaista käškyö. 20Enšin Damaskissa ta šiitä Jerusalimissa, šiitä joka puolella Juutijan muata ta toisenvierosien kanšojen kešeššä olen šanellun, jotta kaikkien pitäy jättyä riähäššä elämini ta kiäntyö Jumalan puoleh. Šiitä heijän pitäy ruatua šemmosie ruatoja, mistä näkyy, jotta hyö kiännyttih. 21Tämän takie jevreit otettih miut kiini jumalankojissa ta meinattih tappua. 22Jumalan avulla olen kuitenki piäššyn täh šuate, ta niin šeison täššä tovistamašša niin šuurilla kuin pienillä. En pakaja mitänä muuta kuin vain šen, min Jumalan viessintuojat ta Moissei einuššettih: 23Hristossan piti käršie kuoloma, enšimmäisenä noušša kuollehista ta šanella valon šanomua niin miän kanšalla kuin muillaki kanšoilla.»
24Kun Puavila näin puolistautu, Fest šano lujalla iänellä: «Puavila, šie et ole järeššäš! Kirjoista šuatu viisahuš on ševottan šiun piän.» 25Puavila vaštasi: «Eipäš, arvosa Fest, mie en ole kavottan järkie. Min pakajan, še on totta ta šiinä on järkie. 26Čuarilla nämä as's'at on hyvin tiijošša, šentäh hänen ieššä mie voin paissa šuorah. Mie olen varma, jotta mikänä näistä as's'oista ei ole jiänyn čuarin huomuamatta – eihän ne tapahuttu missänä šyrjäseššä paikašša. 27Ušotko šie Jumalan viessintuojie, čuari Agrippa? Tiijän, jotta ušot.» 28«Vähälläpä šie toivot šuaha miušta rissityn», Agrippa šano. 29Puavila vaštasi: «Vähällä tahi äijällä. Antakkah Jumala, jotta šiušta ta kaikista teistä, ket tänäpiänä milma kuuletta, tulis šemmosie kuin mieki olen, näitä rautoja lukuh ottamatta.»
30Konša Puavila lopetti pakinan, čuari, muaherra, Verenika ta hiän kera istujat nouštih. 31Šieltä lähtiessä hyö paistih keškenäh: «Tämä mieš ei ole ruatan mitänä, mistä hänellä kuuluis kuoloma tahi rauvat». 32Agrippa šano Festillä: «Hänet ois voinun piäštyä tyrmäštä, kun hiän ei ois vuatin keisarin suutuo». Šentäh Fest piätti työntyä hänet keisarin luo.
