Apostolien kirja 5

₁Eryäš Ananie-nimini mieš yheššä Sapfira-naiseh kera möi omat muat. ₂Ošan rahoista hiän peitti, hänen naini niise tiesi šen. Loput rahoista Ananie toi ta pani apostolien eteh. ₃Šilloin Petri šano: «Ananie, mintäh annoit šytämeš šaatanan valtah? Mintäh yritit valehella Pyhyä Henkie ta jätit ičelläš ošan muan hinnašta? ₄Še muahan oli šiun, kuni et myönyn šitä. Ta šiun oltih rahat, kun möit šen. Mitein šie šuatoit näin ruatua? Et šie valehellun ihmisie, vain valehtelit Jumalua.» ₅Kun Ananie kuuli Petrin šanat, hiän kuatu kuollehena muah. Varuu valtasi kaikki ne, ket kuultih tämä. ₆Nuoret miehet tultih ta kiärittih ruumis vuattieh, kannettih še pois ta hauvattih.

₇Kolmisen tunnin piäštä šiih tuli Ananien naini, as's'ašta mitänä tietämättä. ₈Petri kyšy häneltä: «Šano miula, šilläkö hinnalla työ möitä muan?» Hiän vaštasi: «Juštih šillä». ₉Šiitä Petri šano hänellä: «Mintäh työ yksissä mielin rupesija kiušuamah Hospotin Henkie? Ovella kuuluu aškelie. Ne, ket hauvattih šiun mieš, kannetah šiutki tiältä.» ₁₀Šiinä šamašša naini kuatu Petrin jalkoih ta heitti henken. Nuoret miehet tultih šiämeh ta nähtih, jotta naini on kuollun. Hyö vietih hänet pois ta hauvattih mieheh vierellä. ₁₁Šuuri varuu valtasi uškojakunnan ta kaikki, ket täštä kuultih.

₁₂Apostolit ruattih rahvahan kešeššä monie merkkiruatoja ta kummie. Uškojat yksissä mielin keräyvyttih Solomonin pačaškatokšešša. ₁₃Ulkopuolisista kenkänä ei ruohtin liittyö heih. Kuitenki rahvaš piti heitä šuurešša arvošša, ₁₄ta Hospotih uškojien joukko aina vain kašvo. Heih liitty niin miehie kuin naisieki. ₁₅Ihmiset kannettih kipiehisie pihoilla ta pantih heitä venymäh šijoilla ta nosilkoilla, jotta Petrin aštuos's'a kyličči hoti hänen kuvahaini košettais kutaketä heistä. ₁₆Ympärillä olijista linnoista niise tuli äijän rahvašta Jerusalimih. Hyö kannettih kerallah läsijie ta piessojen muokkuamie ihmisie, ta kaikki ne parettih.

₁₇Šiitä kajehuš ta viha vallattih ylipappi ta kaikki hänen puolilaiset, koko saddukeijen joukko. ₁₈Hyö otettih apostolit kiini ta pantih hiät tyrmäh. ₁₉No yöllä Hospotin anheli avasi tyrmän ovet, vei hiät šieltä pois ta šano: ₂₀«Lähtekkyä tiältä. Mänkyä jumalankotih ta paiskua rahvahalla kaikki tämän uuvven elämän šanat.» ₂₁Apostolit ruattih niin. Päivän nouštuo hyö mäntih jumalankotih ta ruvettih opaštamah.

Ylipappi ta hänen puolilaiset kučuttih Neuvokunta – kaikki Israelin rahvahan vanhimmat – ta työnnettih miehie apostolija tyrmäštä käymäh. ₂₂Šinne tultuo miehet ei löyvetty heitä. Hyö tultih jälelläh ta šanottih: ₂₃«Myö näkimä, jotta tyrmä oli kaikin varotukšin šalvašša ta vahit šeisottih ovilla, vain kun avasima oven, emmä löytän šieltä ketänä». ₂₄Tämän kuultuo ylipappi, jumalankojin vahtien piälikkö ta muut piäpapit oltih kummissah, jotta mitä šielä on šattun. ₂₅Šiitä tuli eryäš mieš ta toi heilä šanan: «Ne miehet, kumpaset työ panija tyrmäh, šeisotah jumalankojissa ta opaššetah rahvašta». ₂₆Vahtien piälikkö läksi omien miehien kera käymäh apostolija. Kuitenki hyö ei käytetty voimua, šentäh kun varattih, jotta rahvaš rupieu heitä kivittämäh.

₂₇Hyö tuotih apostolit Neuvokunnan eteh ta ylipappi alko kyšellä heitä. ₂₈Hiän šano: «Myö kieltämällä kieltimä teitä opaštamašta šen Miehen nimeššä. A työ täyttijä koko Jerusalimin omalla opaššukšella ta tahotta panna miät viäräpäiksi šen Miehen kuolomah.» ₂₉Täh Petri ta muut apostolit vaššattih: «Parempi totella Jumalua kuin ihmisie. ₃₀Miän tuattojen Jumala noššatti kuollehista Iisussan, kumpasen työ riputtija rissinpuuh ta tappoja. ₃₁Hänet Jumala nošti oikiella puolellah ta ašetti Piämiehekši ta Pelaštajakši, jotta antua Israelin rahvahalla mielen muutoš ta proškenja riähistä. ₃₂Myö olemma kaiken tämän tovistajat ta šamoin Pyhä Henki, kumpasen Jumala anto niillä, ket totellah Häntä.»

₃₃Tämän kuultuo Neuvokunnan miehet oltih haleta vihašta ta tahottih tappua apostolit. ₃₄Šilloin Neuvokunnašta nousi eryäš farissei, Gamalieli-nimini sakonanopaštaja, kumpaista kaikki rahvaš piti arvošša. Hiän käški viijä apostolit vähäsekši aikua pois ₃₅ta šano: «Israelin miehet, tarkkaseh miettikkyä, ennein kuin ruatta mitänä näillä miehillä. ₃₆Ennein näitä päivie tuli Feuda. Hiän piti iččieh minänih šuurena, ta häneh liitty nelläšatua mieštä. Ka hänet tapettih, ta hänen kannattajien joukko hajosi ta hävisi jälkie jättämättä. ₃₇Feudan jälkeh väjenkirjutukšen aikoih tuli Juuta Galileijalaini ta muanitti äijän rahvašta puolellah. No hiän niise šai šurman ta hänen kannattajien joukko hajosi. ₃₈Šentäh šanon teilä: jättäkkyä nämä miehet rauhah, antakkua heijän olla. Kun tämä heijän homma ollou ihmisistä, še šammuu ičeštäh. ₃₉A kun še ollou Jumalašta, työ että voi šitä hävittyä. Varokkua! Mitäpä, kun työ šotinetta Iče Jumalua vaštah?» ₄₀Neuvokunnan miehet myönnyttih Gamalielin neuvoh. Hyö kučuttih apostolit šiämeh, ruošittih heitä ta kiellettih paissa Iisussašta, šiitä piäššettih hiät mänömäh.

₄₁Apostolit lähettih Neuvokunnašta hyvillä mielin šentäh, kun hiät oli kačottu šen arvosiksi, jotta käršie häpietä Hospoti Iisussan nimen tähen. ₄₂Entiseh tapah hyö joka päivä opaššettih jumalankojissa ta kotiloissa ta šaneltih, jotta Iisussa on Hristossa.