Kirjani efessalaisilla 4

₁Mie, kumpani olen Hospotin takie tyrmäššä, molin teitä: eläkkyä, niin kuin Jumalan kuččumien ihmisien pitäy elyä. ₂Olkua nöyrät, hyväšanaset ta käršivälliset. Tykkyämini auttakkah teitä šietämäh toini toista. ₃Pyhä Henki on luatin tiät yhekši, ka niin reistakkua kaikin voimin pisyöki yheššä; ta šäilyttäkkyä rauha, še niät šitou tiät toini toiseh. ₄On vain yksi runko ta yksi Henki, niin kuin še toivoki, mih tiät on kučuttu, on yksi.

₇Jokahini meistä on šuanun oman henkellisen lahjan, šen min Hristossa kaččo hyväkši antua. ₈Šiih nähen Pyhissä Kirjutukšissa on šanottu:

₉Eikö tämä «Hiän nousi ylähyäkši» merkiče, jotta šitä ennein Hiän oli šolahtan alahuakši, ihan muan alimpaisih paikkoih? ₁₀Juuri Hiän, kumpani šolahti alahuakši, nousi kaikkie taivahie ylemmäkši, jotta täyttyä taivahat ta mua omalla olollah. ₁₁Hiän pani yhet meistä uškojakuntah apostoliloiksi, toiset Jumalan viessintuojiksi ta Hyvän Viessin šanelijiksi, šamoin paimeniksi ta opaštajiksi, ₁₂jotta eväštyä kaikki uškojat jumalanruatoh, Hristossan runkon rakentamiseh. ₁₃Šilloin myö kaikin piäšemmä yhteh ta šamah uškoh ta opaššumma tuntomah Jumalan Pojan. Meistä tulou ušošša täyši-ikäsie, šemmosie, mimmoni Hristossa oli. ₁₄Šilloin myö enämpi emmä ole lapšie, kumpasie kaikenmoiset opaššukšet häilytetäh puoleh toiseh ta kumpasie ounahat ta valehtelijat ihmiset muanitetah viärällä tiellä. ₁₅Myö elämmä tosišanoman mukah ta tykkyämmä toini toista. Myö kašvamma kaikešša kiini Hristossah, Häneh, kumpani on uškojakunnan piä. ₁₆Hiän yhistäy koko runkon ta kaikkien nivelien avulla pitäy šitä tukušša. Kun jokahini runkon oša ruatau omua ruatuo, niin koko runko kašvau ta rakentuu tykkyämiseššä.

₁₇Šentäh mie varotan teitä ta molin Hospotin nimeššä: elkyä enämpi eläkkyä niin kuin toisenvieroset! Hiän tuumat ollah tyhjänpäiväsie. ₁₈Hiän järki on hämärtyn ta še elämä, min Jumala antau, on heilä vieraš, šentäh kun hyö ollah vailla tietuo ta hiän šytämet ollah kiven kovat. ₁₉Ta kun hyö enämpi ei tunneta mitänä huikieta, niin ruvettih elämäh šiivottomašti, niin jotta yhtänä ei pijätellä omie pakanoja himoja. ₂₀Eihän teilä ole Hristossašta tämmöistä opaššettu, ₂₁kun toven lienettä Häneštä kuullun ta kun teilä ollou opaššettu tosišanoma Iisussašta. ₂₂Šen opaššukšen mukah tiän pitäy heittyä pois entini elämäntapa ta riähkähini luonto, kumpaista muanittajat himot rikotah. ₂₃Tiän pitäy uuvvistuo mieleltä ta henkeltä. ₂₄Tiän pitäy šuoriutuo uuteh ihmiseh, kumpani on luajittu šemmosekši kuin Jumala tahtou. Tiän pitäy elyä pyhyä elämyä, oikeuven ta tosišanoman mukah.

₂₅Niin jotta jättäkkyä valehtelu ta paiskua toini toisella totta, šentäh kun myö olemma šaman runkon ošie. ₂₆Kun šiännyttä, varokkua, jotta että riähkäyvy. Luatikkua šopu, ennein kuin päiväni laškou. ₂₇Elkyä antakkua juavelin piäššä tiän välih. ₂₈Varaš elkäh enämpi varaštakkah, vain parempi ruvekkah ruatamah ta omin käsin tienakkah šikäli, jotta ois mistä antua hiäššä olijalla niise. ₂₉Elkyä piäštäkkyä šuuštana mitänä šopimatointa. Paiskua šitä, mi on hyvä ta mi lujittau uškuo, jotta tiän šanoista ois hyötyö ta iluo kuulijilla. ₃₀Elkyä šatattakkua Jumalan Pyhyä Henkie. Niätšen šini, kuni Jumala ei tullun käymäh omieh, Pyhä Henki on teissä merkkinä šiitä, jotta työ kuulutta Jumalalla. ₃₁Jättäkkyä kaikki karkiet mielet, šiäntymini ta viha, riitely, toini toisen noitumini ta niijen kera kaikki muut pahat tavat. ₃₂Olkua toini toisella hyväšanasie ta leppeitä, prostikkua toini toista, niin kuin Jumalaki on prostin teitä Hristossan tähen.