Huolehtikkua köyhistä
1Vellet, kumpaset ušotta miän Hospotih Iisussah Hristossah, jumalallisen valon Hospotih, elkyä jakakkua ihmisie heijän arvon mukah. 2Kun tiän uškojakuntah tullou mieš kultasissa šormukšissa ta vorssissa vuatteissa, ta šamah aikah tullou köyhä pahoissa vuatteissa, 3niin ettäkö luo šilmienä tuoh vorssašti šuoriutunuoh ta šano hänellä: «Tule šie tänne, täššä on hyvä šija». A köyhällä työ šanotta: «Šie šeiso tuošša», tahi: «Issu šie täššä, miun jaloissa». 4Näin työ juatta ihmisie oman mielen mukah. Teistä on tullun suutijie, kumpasilla on viärät ajatukšet.
5Kuulkua, armahat vellet! Eikö Jumala valinnun muailman köyhie olomah ušošša pohattoina? Eikö juuri hyö peritä Valtakuntua, kumpasen Jumala lupasi Häntä tykkyäjillä. 6Ka työ häpäsijä köyhän. Eikö juuri pohatat ahisseta teitä ta vejetä teitä suutuh? 7Eikö juuri hyö hävätä šitä hyvyä nimie, kumpasella teitä nyt kučutah?
8Ruatta oikein, kun elänettä Sakonan korkeimman käšyn mukah, kumpani on Pyhissä Kirjutukšissa. Še käšky on tämmöni: «Tykkyä lähimmäistäš niin kuin iččieš». 9Ka kun työ ruvennetta jakamah ihmisie heijän arvon mukah, teilä tulou riähkä, ta Sakonan ieššä työ oletta viärät. 10Niät kun še, ken muitein eläy Sakonan mukah, ta kuitenki rikkou šen yheššä kohašša, še on kaikissa kohin viärä. 11Jumala, kumpani on šanon: «Elä makua vierahan naisen kera», šano niise: «Elä tapa». Vaikka et ni makuais vierahan naisen kera, ka kun tappanet, niin olet sakonanrikkoja. 12Niin jotta paiskua ta ruatakkua niin kuin ne, ketä Jumala suutiu šen sakonan mukah, mi piäštäy ihmisen riähän ta kuoloman vallašta. 13Ken ei toisie armaha, šen Jumalaki suutiu ilmain armuo. No ken armahtau, šen Jumalaki suutušša armahtau.
Uško ta ruavot
14Vellet, mitä hyötyö šiitä on, kun ken šanonou, jotta hiän uškou, a ičelläh ei ole ruatoja. Voisko šemmoni uško pelaštua hänet? 15Kun šiun vellellä tahi sisärellä ei olle vuatetta eikä jokapäiväistä ruokua, 16niin mitä virkua ois tiän šanuo: «Mänkyä rauhašša, šuoriutukkua lämpimäšti ta šyökyä hyvin»? Eikö tiän pitäis antua heilä šitä, mitä hyö elyäkšeh tarvitah? 17Šamoin voit ušoštaki šanuo. Kun työ vain uškonetta ettäkä ruatane mitänä, tiän uško on kuollut.
18Nyt kennih šuattau šanuo: «Šiula on uško, miula ruavot». Šiih mie šanon: «Näytä šie miula oma uškoš ilmain ruatoja, a mie näytän šiula ušon omilla ruatoloillani». 19Šie ušot, jotta on vain yksi Jumala. Oikein ruat! Piessat niise ušotah še ta niin varatah, jotta vapissah. 20Ka etkö šie, tyhjänpäiväni ihmini, taho tietyä, jotta ilmain ruatoja uško on kuollut. 21Eikö miän kantatuatto Aprahami kelvannun Jumalalla omien ruatojen takie, kun hiän vei poikah Issakan uhriksi alttarilla? 22Niäthän šie, jotta Aprahamin uško ta ruavot kuulutah yhteh: ruatojen kautti uško tuli täyvekši. 23Ta niin täytty Pyhien Kirjutukšien tämä šana: «Aprahami uško Jumalua, ta šentäh hiän kelpasi Jumalalla». Näin hiän šai nimekši Jumalan tovarissa. 24Niättäkö nyt, jotta ihmiseštä tulou Jumalalla kelpuaja ruatojen takie, ei yksistäh ušon takie. 25Eikö šamoin iččieh myöjä naini, Raava kelvannun Jumalalla omien ruatojen takie, šentäh kun otti tiijuštelijat luokšeh ta autto heijän puata toista tietä. 26Niin kuin runko ilmain henkie on kuollut, šamoin on uškoki kuollut ilmain ruatoja.
