Juakon kirjani 3
Pitäkkyä kielenä kurissa
1Vellet, monien teistä ei pie ruveta opaštajiksi. Työhän tiijättä, jotta meitä opaštajie suutitah muita kovemmin. 2Vet jokahini meistä moneh luatuh hairahtuu. Ken ei hairaha pakinoissa, hiän on täyvellini ta šuattau pityä koko runkon kurissa. 3Konša panemma šuičet heposen šuuh, niin šuamma šen tottelomah meitä ta voimma ohjata koko hepoista. 4Ta laivat niise, vaikka ne ollah šuuret ta rajut tuulet niitä ajellah, ka pieni huopari ohjuau laivan, kunne perämieš tahtou. 5Šamoin kieliki on pieni runkonoša, no še voit rehennellä šuurilla as's'oilla. Pieni tuli šytyttäy palamah šuuren mečän! 6Kieli niise on tuli, miän runkošša še on kaiken pahan pešä. Še pakanoittau koko runkon ta šytyttäy tuleh ihmisen elämänpyörän. A iče še on šyttyn uatun tulešta.
7Kaikkie elukkoja ihmini šuattau kešyttyä ta on kešyttänki nelläjalkasie, lintuja, ryömijie ta meren elukkoja, 8vain kieltä ei yksikänä ihmini voi kešyttyä. Še on pijättelömätöin ta paha, täytenäh tappajua myrkkyö. 9Kielellä myö kiitämmä Jumalua, miän Tuattuo, ta šillä šamalla kiruomma ihmisie, Jumalan kuvan mukah luajittuja. 10Kiittämini ta kiruomini lähetäh šamašta šuušta. Näin ei šua olla, vellet! 11Voitko šamašta hettieštä noušša makieta ta karkieta vettä? 12Vellet, smokvapuušša ei kašva voipuun marjoja eikä viinamarjan okšašša smokvua. Šamoin yheštä hettieštä ei voi juošša šuolaista ta makieta vettä.
Muailman ta taivahan viisahuš
13Onko tiän joukošša ketä viisašta ta tolkukašta? Kun ollou, niin näyttäkkäh hiän šen hyvällä elämälläh – ruatoloilla, kumpasie ruatau hyväsisti ta viisahašti. 14Ka kun tiän šiämeššä ollou mušta kajehuš ta riijanhimo, niin elkyä šuurenteliutukkua, jotta oletta viisahat. Šen kun luatinetta, niin kiännättä toven valehekši. 15Šemmoni viisahuš ei tule ylähyätä. Še on muailman viisahutta, še tulou ihmisen šiämeštä ta on piessojen viisahutta. 16Šielä, missä ihmiset kajehitah ta riijelläh, kaikki on šekasin ta on kaikenmoista pahutta. 17No ylähyätä tulova viisahuš on enšiksi puhaš ta pyhä. Še auttau elyä rauhašša, olla hyväšanasena, taipusana, täytenäh armuo ta hyvie ruatoja. Še pitäy kaikkie ihmisie yhenmoisina eikä še luajitteliuvu. 18Rauhanluatijat kylvetäh rauhan šiemen ta šuahah šiitä šualehekši Jumalalla kelpuaja elämä.
(c) Piiplijankiännöšinstituutti, Helsinki 2011