Iivanan jevanheli 15

₁«Mie olen tosi viinamarjapuu, ta Miun Tuatto on viinamarjan kašvattaja. ₂Hiän leikkuau Miušta joka okšan, mih ei kašva marjua. A joka okšan, mih tulou marjua, Hiän puhistau liijoista vešoista, jotta še antais vielä enämmän marjua. ₃Työ oletta jo puhtahat, šentäh kun še šana, min olen teilä šanon, on tiät puhistan. ₄Pisykkyä Miušša, niin Mie pisyn teissä. Eihän okša šuata kašvattua marjua, kun še ei olle runkošša. Šamoin että ni työ voi ruatua mitänä, kun että pisyne Miušša.

₅Mie olen viinamarjapuu, työ oletta okšat. Ken pisyy Miušša ta keššä Mie pisyn, še šuau aikah äijän hyvyä. Ilmain Milma työ että šua aikah mitänä. ₆Ken ei pisy Miušša, še luuvvah pois niin kuin katennut okša, ta še kuivau. Šemmoset okšat kerätäh, luuvvah tuleh ta poltetah.

₇Kun työ pisynettä Miušša ta Miun šanat pisyttäneh teissä, kyšykkyä mitä ikinä vain tahotta, ta työ šuatta šen. ₈Miun Tuaton jumalallini valo tulou näkyvih šiinä, kun työ ruatta äijän hyvyä ta niin näytättä, jotta oletta Miun opaššettavie. ₉Niin kuin Tuatto tykkyäy Milma, niin Mieki tykkyän teitä. Pisykkyä Miun tykkyämiseššä. ₁₀Kun täyttänettä Miun käšyt, työ pisyttä Miun tykkyämiseššä, niin kuin Mie olen täyttän Tuattoni käšyt ta pisyn Hänen tykkyämiseššä.

₁₁Olen paissun teilä kaiken tämän, jotta teissä ois Miun ilo ta tiän ilo tulis täyvekši. ₁₂Miun käšky on tämä: tykäkkyä toini toista, niin kuin Mie olen tykännyn teitä. ₁₃Šuurempua tykkyämistä ei voi olla, mitä kun antua oma henki vellien puolešta. ₁₄Työ oletta Miun vellie, kun ruatanetta šitä, mitä Mie käšen tiän ruatua. ₁₅En šano teitä enämpi käškyläisiksi, šentäh kun käškyläini ei tiijä oman isäntäh meininkijä. Mie šanon teitä vellilöiksi, šentäh kun olen šuattan tiän tietoh kaiken, min olen Tuatolta kuullun. ₁₆Että työ valinnun Milma, kun Mie valičin tiät. Miun tahto on še, jotta työ mänisijä ta šaisija aikah šemmoista, mi pisyy aina. Kun näin ruatta, Tuatto antau teilä kaiken, mitä Miun nimeššä Häneltä kyšyttä. ₁₇Mie annan teilä tämän käšyn: tykäkkyä toini toista.»

₁₈«Kun muailma vihannou teitä, muistakkua, jotta ennein teitä še on vihannun Milma. ₁₉Kun työ kuulusija täh muailmah, muailma tykkyäis teitä kuin omieh. Vain työ että kuulu muailmah, kun Mie olen tiät muailmašta omikseni valinnun. Šentäh muailma vihuau teitä.

₂₀Muistakkua, mitä teilä šanoin: ei käškyläini ole omua isäntyäh šuurempi. Kun kerran Milma ajeltih, ajellah teitäki. Kun Miun šanua lienöy kuunneltu, kuunnellah tiän šanua niise. ₂₁Kaiken tämän ihmiset ruatah teilä Miun nimen vuokši, šentäh kun ei tiijetä Häntä, ken Miut työnsi. ₂₂Kun Mie en ois tullun ta en ois paissun heilä, hyö ei oltais viäräpäitä. No nyt hyö ei voija millänä puolissella omua riähkyä. ₂₃Ken vihuau Milma, še vihuau Miun Tuattuoki. ₂₄Kun en ois ruatan heijän kešeššä ruatoja, kumpasie kenkänä toini ei ole ruatan, niin hyö ei oltais viäräpäitä. No nyt hyö on nähty Miun ruavot ta vihatah Milma ta Miun Tuattuo. ₂₅Näin tulou tovekši heijän Kirjutukšien šana: ‘Tyhjäh hyö vihattih Milma’.

₂₆Työ šuatta Puolistajan, Mie työnnän Hänet Tuaton luota. Puolistaja, Toven Henki, lähtöy Tuaton luota ta tovistau Miušta. ₂₇Työ niise tovissatta Miušta, šentäh kun olija Miun kera alušta šuate.»