Iisussan malittu opaššettavien puolešta
1Tämän pakinan jälkeh Iisussa kaččo taivahah ta šano:
«Tuatto, aika on tullun. Näytä Poikaš jumalallini valo, jotta Poika näyttäis Šiun jumalallisen valon. 2Šie annoit Pojan valtah kaikki ihmiset, jotta Hiän antais ilmasenikusen elämän kaikilla niillä, kenet Šie Hänellä annoit. 3Ilmasenikuni elämä on šitä, jotta hyö tunnetah Šiut, ainuon tovellisen Jumalan, ta Iisussan Hristossan, kumpasen Šie olet työntän. 4Mie olen näyttän Šiun jumalallisen valon tiälä muan piällä, kun ruavoin loppuh šuate šen työn, min annoit Miula ruattavakši. 5Tuatto, näytä Šie nyt Miun jumalallini valo. Ota Miut luokšeš ta anna Miula še jumalallini valo, mi Miula oli Šiun luona ollešša jo ennein kuin muailma oli olomašša.
6Mie olen ilmottan Šiun nimen niillä ihmisillä, kenet Šie valičit muailmašta ta annoit Miula. Hyö oltih Šiun, ta Šie annoit hiät Miula. Hyö totellah Šiun šanua 7ta tiijetäh nyt, jotta kaikki, min olet Miula antan, on tullun Šiulta. 8Šen šanoman, kumpasen Šie Miula annoit, Mie kerroin heilä, ta hyö otettih še vaštah. Nyt hyö toven tiijetäh, jotta Mie olen tullun Šiun luota, ta ušotah, jotta Šie olet Miut työntän.
9Mie moliuvun niijen puolešta, kenet Šie Miula annoit. Muailman puolešta Mie en moliuvu, kun vain niijen, ketä Šie Miula annoit, šentäh kun hyö ollah Šiun. 10Kaikki, mi on Miun, on Šiunki, ta mi on Šiun, še on Miun. Miun jumalallini valo on tullun näkyvih heissä.
11Tuatto, nyt Mie tulen Šiun luo, enkä enämpi ole muailmašša. A ne, ket Šie olet Miula antan, ollah muailmašša. Pyhä Tuatto, šuojele heitä oman nimeš voimalla, šen nimen, min olet Miula antan. Šiitä hyö ollah yhtä, niin kuin Myöki olemma yhtä. 12Konša Mie olin hiän kera muailmašša, Mie šuojelin heitä Šiun nimen voimalla, kaikkie niitä, ketä olet Miula antan. Mie pijin huolta heistä, eikä kenkänä toini heistä joutun šurman šuuh, kun vain še, kumpasen piti männä uatuh. Näin oli šentäh, jotta Pyhien Kirjutukšien šana kävis toteh.
13Tuatto, nyt Mie tulen Šiun luo. Pakajan täštä šini, kuni vielä olen muailmašša, jotta Miun ilo täyttäis hiät. 14Mie annoin heilä Šiun šanan, ta muailma vihuau heitä, šentäh kun hyö ei kuuluta muailmah, niin kuin Mieki en kuulu šiih. 15En kuitenki moli, jotta ottasit hiät pois muailmašta, vain jotta šuojelisit heitä pahašta. 16Hyö ei kuuluta muailmah, niin kuin Mieki en kuulu. 17Anna tositieto Šiušta pyhittäy hiät. Šiun šana on tositieto. 18Niin kuin Šie työnsit Miut muailmah, šamoin olen Mieki työntän hiät muailmah. 19Mie annan Iččeni uhriksi heijän puolešta, jotta tositieto šais hiätki pyhiksi.
20Mie en moliuvu vain näijen opaššettavien puolešta, vain niijenki puolešta, ket ušotah Miuh heijän tovissuššanojen tähen. 21Mie moliuvun, jotta hyö kaikki oltais yhtä, niin kuin Šie, Tuatto, olet Miušša ta Mie Šiušša. Niin pitäy heijänki olla yhtä Meissä, anna muailma uškois, jotta Šie työnsit Miut.
22Šen jumalallisen valon, min Šie annoit Miula, Mie annoin heilä, jotta hyö oltais yhtä, niin kuin Myö olemma yhtä. 23Kun Mie olen heissä ta Šie olet Miušša, niin hyö ollah ihan yhtä. Šiitä muailma malttau, jotta Šie työnsit Miut ta armaššat heitä niin kuin Milma armaššat.
24Tuatto, Mie tahon, jotta ne, kenet Šie annoit Miula, oltais Miun kera šielä, missä Mie olen. Šielä hyö nähäh Miun jumalallini valo, kumpasen Šie annoit Miula, šentäh kun olet tykännyn Milma jo ennein muailman luatimista. 25Oikiemielini Tuatto, muailma ei tunne Šilma, ka Mie tunnen Šiut. Ta nämä täššä olijat tiijetäh nyt, jotta Šie olet työntän Miut. 26Mie opaššin hiät tuntomah Šiun nimen ta opaššan vieläki. Šilloin še tykkyämini, kumpasella Šie Milma tykkäsit, pisyy heissä ta Mie pisyn heissä.»
