Iisussa ta samarijalaini naini
1Farisseit kuultih, jotta Iisussalla on enämmän opaššettavie ta Hiän kaštau enämmän ihmisie mitä Iivana. 2Tosin Iisussa ei Iče kaštan vain Hänen opaššettavat. 3Kun Iisussa šai tietyä täštä, Hiän läksi Juutijašta ta mäni jälelläh Galileijah. 4Hänen piti matata Samarijan kautti.
5Matalla Iisussa tuli Sihar-nimiseh Samarijan linnah. Šen lähellä oli muapalani, kumpasen Juakko oli antan Joosefi-pojallah, 6ta šielä oli Juakon kaivo. Matašta vaipunut Iisussa istuutu kaivon viereh. Oli keškipäivän aika, kuuvveš tunti.
7Šiitä eryäš samarijalaini naini tuli vejellä. Iisussa šano hänellä: «Anna miula juuvva». 8Opaššettavat oli mänty linnah ruokua oštamah. 9Samarijalaini naini šano: «Šiehän olet jevrei, mitein Šie voit kyšyö vettä samarijalaiselta naiselta?» Jevreijen niät ei šuanun olla yksissä samarijalaisien kera.
10Iisussa šano naisella: «Kun šie tietäsit, mitä Jumala antau lahjakši ta ken šiulta vettä kyšyy, niin šie iče kyšysit Häneltä, ta Hiän antais šiula elävyä vettä». 11Naini šano: «Hyvä Mieš! Kaivo on šyvä eikä Šiula ole ammullušaštieta. Mistäpä Šie elävyä vettä ottasit? 12Oletko Šie šuurempi miän Juakko-tuattuo, kumpani anto meilä tämän kaivon? Hiän iče joi täštä kaivošta, ta hänen pojat juotih ta hänen karja niise.» 13Iisussa vaštasi hänellä: «Ken juou tätä vettä, šitä rupieu uuvveštah janottamah, 14vain ken juou Miun antamua vettä, šitä enämpi ijäššäh ei janota. Šiitä veještä, kumpaista Mie annan, tulou häneššä hete, mistä virtuau ilmasenikusen elämän vettä.» 15Naini šano: «Hyvä Mieš, anna miula šitä vettä. Šiitä milma enämpi ei rupie janottamah eikä miun tarviče käyvä tänne vejellä.»
16Iisussa šano hänellä: «Mäne kuču tänne mieheš». 17«Ei miula ole mieštä», naini vaštasi. Iisussa šano: «Oikein šie šanoit, jotta šiula ei ole mieštä. 18Viisi kertua šie olit miehellä ta še, kenen kera nyt elät, ei ole šiun mieš. Totta šie pakajat.» 19Naini šano: «Hyvä Ristikanša, mie niän, jotta Šie olet Jumalan viessintuoja. 20Miän tuatot kumarrettih ta molittih Jumalalla tällä vuaralla, a työ, jevreit, šanotta, jotta Jerusalimissa on še paikka, missä pitäy moliutuo.» 21Iisussa vaštasi: «Ušo Milma, naini, jotta tulou aika, konša työ että moliuvu Tuatolla tällä vuaralla ettäkä Jerusalimissa. 22Työ kumarratta šemmosella, mitä iče että tunne, a myö kumarramma Hänellä, kenet tunnemma. Pelaštaja niätšen noušou jevreijen joukošta. 23No tulou aika – ta še on jo nyt – konša oikiet molijat moliuvutah Tuatolla oikiešša henkeššä. Šemmosie molijie Tuatto tahtou. 24Jumala on henki, ta šentäh niijen, ket Hänellä moliuvutah, pitäy moliutuo oikiešša henkeššä.»
25Naini šano: «Mie tiijän, jotta Hristossa tulou». – Hristossa tarkottau Messijua. – «Kun Hiän tulou, Hiän ilmottau meilä kaiken». 26Iisussa šano: «Mie še olen, Mie, kumpani täššä pakajan šiun kera».
27Juštih šilloin tultih Hänen opaššettavat. Hyö kummekšuttih, jotta Iisussa pakajau naisen kera. Kuitenki yksikänä heistä ei kyšyn, mitä Hiän tahto ta mintäh Hiän pakasi naisen kera. 28Naini jätti vesiaštien šiih, mäni linnah ta šano ihmisillä: 29«Tulkua kaččomah Mieštä, kumpani šano miula kaiken, mitä mie olen ruatan! Oisko Hiän Hristossa?» 30Ihmiset lähettih linnašta ta mäntih Iisussan luo.
31Šillä aikua opaššettavat šanottih Iisussalla: «Ravvi, tule šyömäh». 32Iisussa vaštasi heilä: «Miula on ruokua, kumpasešta työ ettäi tiijä». 33Opaššettavat paistih keškenäh: «Ollouko ken tuonun Hänellä šyömistä?» 34No Iisussa jatko: «Miun ruokana on še, jotta täytän Työntäjäni tahon ta ruan Hänen ruavon loppuh šuate. 35Työ šanotta: ‘Vielä nellä kuuta ta alkau vil'l'an leikkuu’. A Mie šanon: Kaččokkua ympärillänä! Pellot on jo valkienah, vil'l'a on jo kypšyn leikattavakši. 36Leikkuaja šuau palkan jo nyt. Hiän keryäy vil'l'ua ilmasenikuseh elämäh, ta šiitä kylväjä ta leikkuaja ollah yheššä iloset. 37Täh paššuau šanonta: ‘Yksi kylväy, toini leikkuau’. 38Mie toimitin tiät korjuamah valmista vil'l'ua, mitä työ että kašvattan. Toiset ruattih še ruato, a työ piäsijä korjuamah heijän kašvattamua vil'l'ua.»
39Monet tuon Samarijan linnan eläjät ušottih Iisussah, kun kuultih nämä naisen šanat: «Hiän šano miula kaiken, mitä olen ruatan». 40Kun samarijalaiset tultih Iisussan luo, hyö pyritettih Häntä jiämäh heijän luokši. Ta Hiän jäi šinne kahekši päiväkši. 41Vielä äijyä ušiemmat ušottih Iisussah, konša kuultih, kun Hiän Iče pakasi. 42Hyö šanottih naisella: «Nyt emmä enämpi ušo yksistäh šiun pakinojen tähen. Myö iče šaima kuulla Häntä ta tiijämmä, jotta Hiän tosieh on muailman Pelaštaja, Hristossa.»
Iisussa parentau čuarin virkamiehen pojan
43Kahen päivän piäštä Iisussa läksi šieltä Galileijah. 44Hiän oli Iče šanon aikasempah, jotta Jumalan viessintuojua ei pietä arvošša omašša kotipuolešša. 45Kuitenki tällä kertua kun Hiän tuli Galileijah, galileijalaiset otettih Hänet vaštah ilomielin. Hyö niise oli käyty Jerusalimih pruasniekalla ta nähty kaiken, mitä Iisussa šielä ruato.
46Iisussa tuli tuaš Galileijan Kuanah, missä Hiän oli aikasempah muuttan vejen viinakši. Kapernaumissa oli eryäš čuarin virkamieš, kumpasen poika oli voimatoin. 47Kun hiän kuuli, jotta Iisussa on tullun Juutijašta Galileijah, hiän läksi Iisussan luo ta pyritti, jotta Iisussa tulis parentamah hänen poikua. Poika niätšen oli kuolomaisillah. 48Iisussa šano hänellä: «Työ että ušo šini, kuni että niä merkkiruatoja ta kummie». 49No virkamieš vain pyritti: «Hospoti, tule, kuni miun poika ei vielä kuollun». 50Šiitä Iisussa šano: «Mäne kotihis. Šiun poikaš on terveh.»
Mieš uško, mitä Iisussa šano, ta läksi. 51Matalla hänen käškyläiset tultih hänellä vaštah ta šanottih: «Poikaš on terveh». 52Mieš kyšy heiltä, mih aikah poika alko toipuo. Hyö šanottih: «Eklein šeiččemennellä tunnilla kuume läksi». 53Šilloin tuatto maltto, jotta še šattu juštih šiih šamah aikah, konša Iisussa šano hänellä: «Šiun poikaš on terveh». Šiitä hiän iče ta koko hänen talonväki ušottih Iisussah.
54Tämä oli Iisussan toini merkkiruato, ta Hiän luati šen tultuo Juutijašta Galileijah.
