Lukan jevanheli 12

₁Šillä aikua keräyty tuhanšittain rahvašta, niin jotta ihmiset jo tallottih toisieh. Iisussa alko paissa opaššettavillah. Hiän šano: «Varokkua farisseijen hapatušta, Mie tarkotan pyhäkši luatiutumista. ₂Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis tietoh. ₃Min työ šanotta pimieššä, še kuullah päivän valošša. Mitä työ čuhutatta nellän šeinän šiämeššä, še karjutah katolta kaikkien kuullen.»

₄Šiitä Iisussa šano: «Mie šanon teilä, vellet: elkyä varakkua niitä, ket tapetah ihmisen runko, a mitänä šen enämpyä ei voija ruatua. ₅Kuulkua, ketä tiän pitäy varata: varakkua Jumalua, kumpasella ihmisen tapettuo on valta luuvva hänet uatuh. Šanon vieläki, jotta Häntä tiän pitäy varata.

₆Kahella hienolla rahalla šuau viisi varpuista, niin vet? Kumminki yhtänä niistä Jumala ei unoha. ₇Tiän joka tukkaki on luvettu. Niin jotta elkyä varakkua. Olettahan työ arvokkahampie kuin kaikki varpuset.»

₈Iisussa jatko: «Mie šanon teilä: ken šanou ihmisien ieššä, jotta on Miun oma, šitä Ihmisen Poikaki šanou omakšeh Jumalan anhelien ieššä. ₉Vain ken kieltäytyy Miušta ihmisien ieššä, šiitä Mieki kieltäyvyn Jumalan anhelien ieššä. ₁₀Jokahista, ken pakajau pahua Ihmisen Pojašta, prostitah. Vain ken pakajau pahua Pyhäštä Henkeštä, šitä ei prostita. ₁₁Ta kun teitä viijäh sinagogoih ta rahvahan piämiehien ta muijen vallašša olijien eteh, niin elkyä huolehtikkua šiitä, mitein puolistautuo ta mitä paissa. ₁₂Pyhä Henki neuvou teitä, mitä šilloin pitäy šanuo.»

₁₃Eryäš mieš rahvašjoukošta šano Iisussalla: «Opaštaja, šano miun vellellä, jotta hiän jakais miun kera tuaton jättämän perinnön». ₁₄Iisussa šano miehellä: «Kuulehan šie, onko Miut pantu teitä suutimah tahi tiän perintöriitoja šelittämäh?» ₁₅Šiitä Hiän šano kaikilla: «Kaččokkua, jotta varotta kaikennäköistä ahnehutta, šentäh kun ihmisen elämä ei riipu šiitä, kuin äijän hänellä on hyvyttä».

₁₆Iisussa šano heilä peittopakinan: «Oli pohatta mieš, kumpasen pellot kašvettih hyvin. ₁₇Mieš mietti ičekšeh: ‘Mitähän mie ruatasin? Ei ole minne korjata vuuvven tulo.’ ₁₈Ta Hiän piätti: ‘Otan ta puran entiset aitat ta luajin šuuremmat. Niih vejän kaikki vil'l'at pellolta ta panen muut hyvyset. ₁₉Šiitä šanon ičelläni: Nyt šiula on äijän eluo monekši vuuvvekši. Voit levähellä, šyyvvä, juuvva ta iloilla.’ ₂₀Vain Jumala šano hänellä: ‘Hupakko! Tänä yönä šiun henkie tullah käymäh. Kellä jiäy kaikki, mitä šie olet kerännyn?’

₂₁Näin käyt jokahisella, ken keryäy hyvysie ičelläh, a kellä ei ole taivahallista uarrehta Jumalalta.»

₂₂Iisussa šano omilla opaššettavillah: «Šentäh šanon teilä, elkyä huolehtikkua omašta henkeštä, šiitä, mitä šöisijä. Elkyä huolehtikkua omašta runkošta, šiitä, mitä piällä panisija. ₂₃Onhan henki enämmän kuin ruoka, ta onhan runko enämmän kuin vuattiet. ₂₄Kaččokkua korppija: ei hyö kylvetä eikä leikata, ei heilä ole aittoja eikä varaštoja, ta kuitenki Jumala šyöttäy heitä. Olettahan työ äijyä kallehemmat kuin linnut! ₂₅Kenpä teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä vaikka hoti kyynärän verran? ₂₆Kun kerran näinki pieni as's'a ei ole tiän vallašša, niin mintäh huolehitta muušta?

₂₇Kaččokkua kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata eikä kesrätä. Mie šanon teilä, kuitenki iče Solomoni kaikešša omašša loissoššah ei šuoriutun niin kuin tuommoni kukka. ₂₈Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset!

₂₉Niin jotta elkyä eččikkyä, mitä ois šyyvvä tahi juuvva. Elkyä šemmosista huolehtikkua. ₃₀Tätä kaikkie šuahuššetah muailman rahvahat. Ka tiän Tuatto kyllä tietäy, jotta työ tarvičetta tätä kaikkie. ₃₁Eččikkyä Hänen Valtakuntua, šiitä kaikki tämäki teilä annetah.

₃₂Elkyä varakkua, vaikka teitä on vähän. Tiän Tuatto kaččo hyväkši antua teilä Valtakunnan.

₃₃Myökyä, mitä teilä on, ta antakkua rahat köyhillä. Hommakkua ičellänä kukkarot, kumpaset ei tyhjetä. Keräkkyä taivahih uarreh, kumpani ei hävie. Šinne rosvo ei piäše šitä koškomah, eikä koi šitä šielä leikkua. ₃₄Missä on tiän uarreh, šielä on tiän šytänki.»

₃₅«Olkua aina valmehina: olkah teilä vuattiet vyöllä šivottuna ta lamput palamašša. ₃₆Olkua niin kuin paššarit, kumpaset vuotetah isäntyä häistä. Hyö ollah valmehina avuamah ovi heti, kun hiän tulou ta kopistau. ₃₇Ošakkahat ollah ne paššarit, kenet isäntä löytäy valvomašta, konša tulou. Šanon teilä toven: isäntä šitou vuattiet vyöllä, kuččuu hiät stolah ta rupieu paššuamah heitä. ₃₈Ošakkahat ollah nuo paššarit, kun isäntä löytänöy hiät valvomašša, tulkah hiän keškiyöllä tahi lähempänä päivän noušuo.

₃₉Tiettäväini, kun isäntä tietäis, mih aikah tulou rosvo, hiän valvois eikä antais šen murtautuo taloh. ₄₀Olkua työki valmehina, šentäh kun Ihmisen Poika tulou šemmoseh aikah, konša työ että tiijä vuottua.»

₄₁Šiitä Petri šano: «Hospoti, meitäkö tarkotat tällä peittopakinalla, vain kaikkie?»

₄₂Iisussa vaštasi: «Olkua niin kuin varma ta viisaš konnunhoitaja, kumpasen isäntä panou paššarijoukon piämiehekši, jotta hiän ajallah antais heilä vil'l'a-annokšet. ₄₃Ošakaš on še konnunhoitaja, kumpasen isäntä kotih tultuo löytäy näin ruatamašša! ₄₄Šanon teilä toven: isäntä panou hänet kaikkien omien hyvysien kaččojakši.

₄₅Konnunhoitaja voit kuitenki miettie ičekšeh: ‘Isäntä ei rutto tule’. Šiitä hiän rupieu lyömäh paššarija ta paššarityttöjä, ta iče šyöy, juou ta juopottelou. ₄₆Ka isäntä tulouki šinä päivänä, kumpasena konnunhoitaja ei vuota, ta šillä tunnilla, kumpaista hiän ei tiijä, ta lyöy šen miehen kuolijakši. Ta niin šillä miehellä tulou šama oša kuin niillä, ket ei ušota.

₄₇Paššari, kumpani tietäy, mitä isäntä tahtou, vain ei rua isännän mielen mukah, šitä äijälti lyyvväh. ₄₈No še paššari, ken tietämättä ruatau šemmoista, mistä pitäis ruoškie, šitä vähemmän lyyvväh. Kellä on äijän annettu, šiltä äijän kyšytäh, ta kellä on äijän ušottu, šiltä äijän vuajitah.»

₄₉«Tulta Mie tulin tuomah muan piällä – ta kyllä Miun himottais, jotta še ois jo šyttyn palamah! ₅₀Miun pitäy vielä keštyä käršimykšien kaššanta – ta mimmosešša ahissukšešša Mie olen šini, kuni en ole piäššyn šiitä läpi! ₅₁Smietittäkö, jotta Mie tulin tuomah rauhua muan piällä? En šuinki rauhua, vain riitua! ₅₂Täštä lähtien šaman perehen väki jakautuu: viiještä kolme on kahta vaštah, ta kakši kolmie vaštah. ₅₃Tuatto on poikuah vaštah, poika tuattuoh vaštah; muamo on tytärtäh vaštah, tytär muamuoh vaštah; muamakka on min'n'ua vaštah, min'n'a muamakkua vaštah.»

₅₄Šiitä Iisussa šano rahvašjoukolla: «Konša työ niättä, jotta länneštä noušou pilvi, niin työ šamašša šanotta: ‘Tulou vihma’, ta niin tulouki. ₅₅Tahi konša tuulou šuvešta päin, työ šanotta: ‘Tulou kuuma šiä’, ta niin tulouki. ₅₆Pyhiksi luatiutujat! Muan ta taivahan merkkijä työ kyllä maltatta lukie, vain miteinpä että tiijä, mityš aika nyt on?

₅₇Mintäh työ että jo iče piätä, mi on oikein? ₅₈Kun ken pannou šiut suutuh, ta työ oletta mänöššä šinne, niin jo matatešša kuottele kaikin keinoin luatie šovinto hänen kera. Muitein hiän viey šiut sut'jan luo, sut'ja antau šiut vahilla, a še šalpuau šiut tyrmäh. ₅₉Šen šanon, jotta šieltä šie et piäše, kuni et makšane kaikkie viimeistä hienuo rahua myöte.»