Lukan jevanheli 5

₁Kerran Iisussa šeiso Gennisaretinjärven rannalla Galileijašša. Ihmiset tunkeuvuttih Hänen luokši jotta kuulla Jumalan šanua. ₂Iisussa näki kakši venehtä järven rannašša. Kalaštajat oli nouštu venehistä ta huuhottih verkkoja. ₃Iisussa mäni yhteh veneheh, kumpani oli Simonin, ta käški hänen šoutua vähäsen loitommakši rannašta. Šiitä Hiän istu veneheššä ta opašti rahvašta.

₄Konša Iisussa lopetti pakinan, Hiän šano Simonilla: «Šouva veneh šyvemmällä ta laškekkua apaja veteh». ₅Simoni vaštasi Hänellä: «Opaštaja, koko yön myö ruatoma emmäkä šuanun mitänä. No kun kerran Šie käšet, mie vielä lašen verkot.» ₆Hyö ruattih niin ta šuatih niin äijän kalua, jotta verkot ruvettih repielömäh. ₇Šiitä hyö annettih merkki toisešša veneheššä olijilla tovarissoilla, jotta ne tultais apuh. Ne tultih, ta hyö täytettih molommat venehet kalalla, niin jotta ne oltih uppuomaisillah. ₈Konša Simoni Petri näki šen, hiän heittäyty polvusillah Iisussan eteh ta šano: «Hospoti, mäne pois miun luota! Mie olen riähkähini mieš.» ₉Hiän ta hänen venehkunta kummekšittih kalašualista ta ihan pöläššyttih, ₁₀šamoin Savvatein Juakko ta Iivana, kumpaset oltih Simonin kalakunnašta. No Iisussa šano Simonilla: «Elä varaja, täštä lähtien šie olet ihmisien kalaštaja». ₁₁Hyö vejettih venehet rantoih, jätettih kaikki ta lähettih Iisussan kera.

₁₂Eryähäššä linnašša Iisussa näki miehen, kumpani oli prokasatauvin rikkoma. Iisussan nähtyö mieš heittäyty očin Hänen eteh ta rupesi molimah Häntä: «Hospoti, kun vain tahtonet, Šie voit puhistua miut». ₁₃Iisussa ojenti käteh, košetti mieštä ta šano: «Mie tahon. Puhissu.» Šillä kertua tauti läksi mieheštä. ₁₄Iisussa šano hänellä: «Elä vain virka täštä kellänä. Mäne näytä iččeš papilla ta vie Moissein Sakonan mukaset uhrilahjat Jumalalla. Šiitä ihmiset tiijetäh, jotta šie parenit.» ₁₅Nyt Iisussašta paistih jo joka puolella, ta šuuret joukot ihmisie keräyty kuuntelomah Häntä ta parentautumah vaivoista. ₁₆Šilloin Iisussa tuaš läksi rahvahattomih paikkoih moliutumah.

₁₇Yhtenä päivänä, konša Iisussa oli opaštamašša rahvašta, kuuntelijien joukošša istu farisseita ta sakonanopaštajie. Hyö oli tultu kaikista Galileijan ta Juutijan kylistä ta Jerusalimista. Hospotin voima oli Iisussan kera, niin jotta Hiän šuatto parentua ihmisie.

₁₈Šinne tuli miehie, kumpaset kannettih hulvattuo šijalla. Hyö reistattih viijä Hänet pirtin šiämeh ta panna Iisussan eteh. ₁₉Kun hyö rahvašjoukon tähen ei piäšty pirttih, niin nouštih katolla, luajittih reikä kattoh ta šolahutettih voimatoin šijoneh päivineh keški lattiella, juštih Iisussan eteh. ₂₀Kun Iisussa näki heijän ušon, Hiän šano miehellä: «Velli, šiun riähät on prostittu!»

₂₁Šilloin sakonanopaštajat ta farisseit ajateltih: «Ken tämä mieš on? Pitäykö Hiän Iččieh Jumalana, kun tuommoista pakajau? Eihän še kenkänä muu voi prostie riähkie kuin yksistäh Jumala.» ₂₂No Iisussa tiesi heijän mielet ta šano heilä: «Mintäh työ šemmoista piettä šiämeššä? ₂₃Mi on helpompi, šanuoko hulvautunehella: ‘Šiun riähät on prostittu’, vain šanuoko: ‘Nouše ta aššu’? ₂₄Kaččokkua, kun Mie näytän teilä, jotta Ihmisen Pojalla on valta muan piällä prostie riähkie» – Hiän kiänty nyt hulvatun puoleh ta šano hänellä – «šanon šiula, nouše, ota šijaš ta mäne kotihis.»

₂₅Šamašša mieš nousi kaikkien nähen, otti šijan ta läksi kotih. Matateššah hiän kiitti Jumalua. ₂₆Kaikin oltih oikeista oikein ihmeissäh ta kiitettih Jumalua. Pöläššykšissä hyö paistih: «Tänäpiänä myö näkimä šemmoista, mitä ei vois tovekši uškuo».

₂₇Tämän jälkeh Iisussa läksi šieltä ta näki Leevi-nimisen veronkeryäjän, kumpani istu tullissa. Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun kera». ₂₈Leevi jätti kaiken, nousi ta läksi Iisussan matkah.

₂₉Leevi luati koissah Iisussalla šuuren kostitukšen. Äijän veronkeryäjie ta muita ihmisie oli šyömäššä hiän kera. ₃₀A sakonanopaštajat ta farisseit töräistih tätä ta valitettih Iisussan opaššettavilla: «Mintäh työ šyöttä ta juotta veronkeryäjien ta muijen riähkähisien kera?» ₃₁Iisussa vaštasi heilä: «Eihän tervehet tarvita liäkärie, vain läsijät. ₃₂En Mie tullun kuččumah oikiemielisie, vain riähkähisie, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini ta kiännyttäis Jumalan puoleh.»

₃₃Iisussalla šanottih: «Iivanan opaššettavat rikeneh pyhitetäh ta moliuvutah, šamoin farisseijen opaššettavat, a Šiun opaššettavat ne vain šyyvväh ta juuvvah». ₃₄Iisussa vaštasi heilä: «Voisijako työ käškie hiäväkie pyhittämäh, kuni šulhani on hiän kera? ₃₅Ka tulou vielä aika, konša šulhani otetah heiltä pois. Šilloin, niinä päivinä hyö pyhitetäh.»

₃₆Iisussa šano heilä vielä peittopakinan: «Kenkänä ei ota tilkkuo uuvvešta vuattiešta, jotta paikata šillä vanhua vuatetta. Šiitähän uuši vuate mänöy pilalla, eikä uuvvešta vuattiešta otettu paikka paššua vanhah vuattieh. ₃₇Ta eihän kenkänä kua uutta viinua käymäh vanhoih nahkavärččilöih. Šilloinhan uuši viina revittäy ne, viina valuu muah ta nahkavärčit pilauvutah. ₃₈Nuori viina pitäy kuatua uuših värččilöih. Šilloin molommat šäilytäh. ₃₉Eikä kenkänä välitä uuvvešta viinašta, kun ollou juonun vanhua. Hiän šanou: ‘Vanha on parempua’.»