Lukan jevanheli 9

₁Iisussa kučču luokšeh kakšitoista opaššettavua ta anto heilä voiman ta vallan ajua pois kaikki piessat ta parentua tautija ihmisistä. ₂Iisussa toimitti hiät viemäh šanomua Jumalan Valtakunnašta ta parentamah läsijie. ₃Hiän šano heilä: «Elkyä ottakkua mitänä matkah: elkyä matkakeppie, sumččua, leipyä elkyäkä rahua. Elkyä ottakkua ni toista paitua. ₄Mih taloh mänettä yökši, šiinä eläkkyä šini, kuni ei tule aika lähtie pois. ₅Kun min linnan eläjät ei otettane teitä vaštah, lähtekkyä šiitä linnašta ta puistakkua pölyt jaloista. Še on tovissukšena heitä vaštah.»

₆Niin opaššettavat lähettih matkah. Hyö matattih kyläštä kyläh, šaneltih Hyvyä Viestie ta parennettih läsijie joka paikašša.

₇Konša muan nellännekšen herra Iiroti kuuli kaikešta, mitä Iisussa ruato, hiän ei tietän, mitäi ajatella. Eryähät niät šanottih, jotta Iivana Kaštaja on nouššun kuollehista. ₈Toiset arveltih, jotta Il'l'a on tullun jälelläh muan piällä. A kolmannet paistih, jotta kennih ammusista Jumalan viessintuojista on nouššun kuollehista. ₉No Iiroti šano: «Iivanalta mie käsin leikata piän, a kenpäš on tämä Mieš, kumpasešta mie kuulen tämmösie pakinoja?» Iirotin himotti nähä Iisussua, hiän vuotti vain šopivua aikua.

₁₀Kun apostolit myöššyttih Iisussan luo, hyö kerrottih Hänellä, mitä kaikkie oli ruattu. Iisussa otti hiät matkah ta läksi rahvahattomah muah lähellä Vifsaidan linnua, missä hyö voitais olla omistah. ₁₁Kuitenki ihmiset šuatih tietyä, missä Hiän on, ta lähettih Hänellä jälkeh. Iisussa anto heijän tulla luokšeh. Hiän pakasi heilä Jumalan Valtakunnašta ta parenti kaikki, ken tarvičči parentamista.

₁₂Kun päivä jo kallistu iltah, Iisussan kakšitoista opaššettavua tultih Hänen luo ta šanottih: «Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis lähišeuvun kylih ta taloloih ta löyvettäis ičelläh yöšija ta ruokua. Tämähän on aivan elämätöin paikka.» ₁₃Iisussa šano heilä: «Antakkua työ heilä ruokua». A hyö vaššattih: «Viisi leipyä ta kakši kalua – šiinä kaikki, mitä meilä on. Vain pitäykö miän lähtie oštamah ruokua kaikilla näillä ihmisillä?» ₁₄Šielä oli niätšen viitisentuhatta mieštä. Iisussa šano opaššettavillah: «Pankua ihmiset istumah viijenkymmenen henken joukkoloih». ₁₅Hyö niin ni ruattih, käšettih kaikki istumah. ₁₆Šiitä Iisussa otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, jotta hyö juattais ne rahvahalla. ₁₇Kaikin šyötih ta tultih kylläsiksi. Šyömistä vielä jäiki, paloja kerättih kakšitoista vakallista.

₁₈Yhen kerran, konša Iisussa moliutu yksinäiseššä paikašša ta opaššettavat oltih Hänen kera, Hiän kyšy heiltä: «Ken Mie ihmisien mieleštä olen?» ₁₉Hyö vaššattih: «Yksien mieleštä Šie olet Iivana Kaštaja, toisien mieleštä Il'l'a. A eryähät šanotah, jotta Šie olet kennih ammuni Jumalan viessintuoja, kumpani nousi kuollehista.» ₂₀Iisussa kyšy: «A työ, mitä työ šanotta? Ken Mie tiän mieleštä olen?» Petri vaštasi: «Šie olet Jumalan Hristossa». ₂₁Iisussa varottamalla varotti heitä, jotta hyö ei šanottais täštä kellänä, ₂₂ta lisäsi: «Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh. Rahvahan vanhimmat, ylipapit ta sakonanopaštajat kiännytäh Häntä vaštah, Hänet tapetah, ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.»

₂₃Iisussa šano kaikilla: «Kun ken tahtonou kulkie Miun kera, še kieltäytykkäh ičeštäh, ottakkah oman rissin ta aštukkah Miun peräššä. ₂₄Kačo kun še, ken tahtou pelaštua oman elämän, mänettäy šen. A še, ken Miun tähen mänettäy oman elämän, pelaštau šen. ₂₅Mitäpä hyötyö on ihmisellä šiitä, kun hiän šuanou omakšeh koko muailman, ka kavottanou tahi mänettänöy oman iččeh. ₂₆Še, ken häpiey Milma ta Miun šanoja, šitä Ihmisen Poikaki häpiey, konša Hiän tulou omašša ta Tuaton ta pyhien anhelien jumalallisešša valošša. ₂₇Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla šini, kuni ei nähä Jumalan Valtakuntua.»

₂₈Iisussan tämän pakinan jälkeh mäni kahekšan päivyä. Šiitä Hiän otti matkahaš Petrin, Iivanan ta Juakon ta nousi vuaralla moliutumah. ₂₉Moliutuos's'a Hiän muuttu nävöltäh, a hänen vuattiet tultih kirkkahan valkeiksi. ₃₀Šamašša šiinä oli kakši mieštä pakajamašša Hänen kera: Moissei ta Il'l'a. ₃₁Hyö näyttäyvyttih jumalallisešša valošša ta paistih Iisussan lähöštä, mi pitäis täyttyö Jerusalimissa. ₃₂Petri ta toiset opaššettavat, kumpaset oltih hänen kera, oltih šyväššä unešša. Konša hyö havaččeuvuttih, niin nähtih Iisussa jumalallisešša valošša ta Moissei ta Il'l'a Hänen kera šeisomašša. ₃₃Konša hyö oltih lähöššä Iisussan luota, Petri šano Hänellä: «Opaštaja, miän on tiälä hyvä olla. Myö luajimma kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.» Hiän ei tietän, mitä pakajau.

₃₄Kuni Petri pakasi näin, tuli pilvi ta katto hiät. Kun hyö jouvuttih pilven šiämeh, opaššettavat pöläššyttih. ₃₅Pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun Poika, kumpasen olen valinnun. Häntä kuunnelkua.»

₃₆Kun iäni šammu, Iisussa oli tuaš yksinäh. Opaššettavat oltih iänettäh ta niinä päivinä ei paistu kellänä šiitä, mitä oli nähty.

₃₇Konša hyö toisena päivänä laškeuvuttih vuaralta, šuuri rahvašjoukko oli Iisussalla vaššašša. ₃₈Eryäš mieš rahvašjoukošta karjeutu: «Opaštaja, molin Šilma, tule kaččomah miun poikuani. Tämä on miun ainut lapši. ₃₉Piessa rikeneh muokkuau häntä. Yhtäkkie hiän alkau karjuo, ta piessa vetäy häntä koukkuh, niin jotta vuahti lähtöy šuušta. Kun piessa viimein lähtöy, poika jiäy puolikuollehekši. ₄₀Mie molin šiun opaššettavie, jotta ajettais piessa pois, ka hyö ei voitu.» ₄₁Iisussa šano: «Voi tätä uškomatointa ta pilalla männyttä ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy olla tiän kešeššä? Pitältikö Miun pitäy teitä keštyä? Tuo poikaš tänne.» ₄₂Pojan vielä aštuos's'a Iisussah päin, piessa pačkasi hänet muah ta veti koukkuh. No Iisussa komenti piessua lähtömäh, parenti pojan ta anto hänet tuatolla. ₄₃Kaikki ihmiset kummekšittih Jumalan šuurta voimua.

Kun kaikki ihmiset ihmeteltih Iisussan ruatoja, Hiän šano opaššettavillah: ₄₄«Pankua mieleh, mitä Mie nyt teilä šanon: Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih». ₄₅Opaššettavat ei maltettu, mitä Iisussa näillä šanoilla tarkotti. Niijen merkityš oli peitetty heiltä, niin jotta hyö ei piäšty perillä Hänen šanoista eikä ruohittu kyšyö Häneltä niijen merkityštä.

₄₆Iisussan opaššettavat alettih kiistyä keškenäh šiitä, ken heistä on šuurin. ₄₇Iisussa tiesi, mitä heilä oli mieleššä. Hiän otti lapšen, pani šen vierelläh ₄₈ta šano heilä: «Ken Miun nimeššä ottau luokšeh tämän lapšen, še ottau Miut. A ken ottau luokšeh Miut, še ottau Miun Työntäjän. Še, ken teistä on kaikista pienin, onki kaikista šuurin.»

₄₉Iivana šano: «Opaštaja, myö näkimä yhen miehen, kumpani Šiun nimellä ajau pois piessoja. Myö kieltimä häntä, šentäh kun hiän ei matkua miän kera.» ₅₀No Iisussa šano: «Elkyä kieltäkkyä häntä. Ken ei ole teitä vaštah, še on tiän puolella.»

₅₁Kun Iisussan taivahah ottamisen aika alko läheštyö, Hiän piätti lähtie Jerusalimih. ₅₂Hiän työnsi šananviejät mänömäh ieltäpäin. Hyö lähettih ta mäntih yhteh Samarijan kyläh valmistamah Iisussan tuluo. ₅₃Kuitenki šielä ei tahottu ottua Iisussua vaštah, šentäh kun Hiän matkasi Jerusalimih. ₅₄Tämän kuultuo Hänen opaššettavat Juakko ta Iivana šanottih: «Hospoti, tahotko Šie, jotta myö käškisimä tulen iskie taivahista ta hävittyä hiät, niin kuin Il'l'aki luati?»

₅₅No Iisussa kiänty, moitti heitä ta šano: «Työ että tiijä, mi henki teissä vaikuttau. ₅₆Ei Ihmisen Poika tullun ihmishenkijä hävittämäh, vain pelaštamah.» Ta hyö jatettih matkua toiseh kyläh.

₅₇Konša hyö matattih tietä myöte, eryäš mieš šano Iisussalla: «Mie matkuan Šiun kera, kunne vain lähtenetki». ₅₈Iisussa vaštasi hänellä: «Repoloilla on omat kolot ta taivahan lintusilla pešät, a Ihmisen Pojalla ei ole kunne piätäh painua».

₅₉Toisella miehellä Iisussa šano: «A šie lähe Miun matkah». Tämä šano: «Hospoti, anna mie enšin käyn hautuamašša tuattoni». ₆₀Vain Iisussa šano: «Anna kuollehien hauvata omat kuollehet, no šie lähe šanelomah ihmisillä Jumalan Valtakunnašta».

₆₁Vielä yksi šano: «Hospoti, mie lähen Šiun kera, vain anna mie enšin käyn prostiutumašša omahisien kera». ₆₂Hänellä Iisussa vaštasi: «Ken alkau kyntyä, ka šiitä rupieu tuakšeh päin kaččelomah, še ei kelpua Jumalan Valtakuntah».