Matvein jevanheli 10

₁Iisussa kučču kakšitoista opaššettavua luokšeh ta anto heilä vallan ajua ihmisistä piessoja ta piäštyä heitä kaikista tautiloista ta vaivoista.

₂Nämä ollah niijen kahentoista apostolin nimet: enšiksi Simoni, kumpaista kučutah Petriksi, ta hänen velli Ontrei, Savvatein Juakko ta hänen velli Iivana, ₃Hilippä, Varfolomei, Homa, veronkeryäjä Matvei, Alfein Juakko, Levvei, toiselta nimeltäh Faddei, ₄Simoni Kananiitti ta Juuta Iskariot, kumpani jälešti petti Iisussan.

₅Nämä kakšitoista apostolie Iisussa toimitti matkah ta neuvo heitä näin:

«Elkyä mänkyä vierašheimosien luo elkyäkä mihkänä Samarijan linnah. ₆A parempi mänkyä Israelin rahvahan ekšynehien lampahien luo ₇ta šanelkua heilä, jotta Taivahien Valtakunta on lähellä. ₈Parentakkua läsijie, noššattakkua kuollehie, puhistakkua prokasatautisie ta ajakkua pois piessoja. Ilmasiksi šaita, ilmasiksi antakkua.

₉Elkyä pankua vyöh matkua varoin kultua, hopieta tahi vaškie. ₁₀Elkyä ottakkua matkah sumččua, toista paitua, jalaččie tahi matkakeppie. Ruataja on ruokah tienannun.

₁₁Konša tuletta mih linnah tahi kyläh, tiijuštakkua, ken šielä on kunnon eläjä, ta jiäkyä hänen luo elämäh, kuni että lähe šieltä pois. ₁₂Konša tuletta taloh, tervehtikkyä talon väkie šanoilla: ‘Rauha tällä talolla’. ₁₃Kun talo ollou šen arvoni, niin jiäkäh šinne tiän toivottama rauha. Kun talo ei olle šen arvoni, niin myöštykkäh tiän toivottama rauha teilä. ₁₄Kun teitä ei missä talošša tahi linnašša otettane vaštah eikä kuunneltane tiän šanoja, puistakkua pölyt jaloista ta lähtekkyä šieltä. ₁₅Šanon teilä toven: suutupäivänä Sodomin ta Gomorran mua piäšöy vähemmällä mitä še linna.»

₁₆«Mie työnnän tiät kuin lampahat hukkien keškeh. Šentäh olkua viisahie kuin kiärmehet ta vijattomie kuin kyyhkyset.

₁₇Olkua varoillana, šentäh kun ihmiset viijäh tiät suutuh ta ruoškitah teitä sinagogoissa. ₁₈Teitä viijäh muaherrojen ta čuarien eteh Miun takie, jotta kertosija Miušta heilä ta toisenvierosilla. ₁₉Kun tiät annetah herrojen käsih, elkyä huolehtikkua, mitein tahi mitä paissa, šentäh kun šiinä šamašša teilä annetah ne šanat, mit on šanottava. ₂₀Että še työ iče pakaja, teissä pakajau tiän Tuaton Henki.

₂₁Velli antau oman vellen kuolomah, tuatto lapšen, ta lapšet nouššah omie vanhempie vaštah ta tapetah hiät. ₂₂Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen tähen, ka še, ken keštäy loppuh šuate, pelaštuu.

₂₃Konša teitä yheššä linnašša ajellah, puakkua toiseh. Šanon teilä toven: työ että kerkie kiertyä Israelin kaikkie linnoja, kun Ihmisen Poika jo tulou jälelläh muan piällä.

₂₄Ei opaššettava ole omua opaštajua ylempi eikä paššari ole ylempi omua isäntyä. ₂₅Riittäy, kun opaššettava piäšöy opaštajan moisekši ta paššari isännän moisekši. Kun talon isäntyä nimitettäneh velsevuliksi, niin šitä helpommin näin ruvetah nimittämäh hänen talovehta.

₂₆Niin jotta elkyä varakkua ihmisie. Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis tietoh. ₂₇Mitä Mie šanon teilä pimieššä, še šanokkua valkien aikana, ta mitä kuuletta korvah čuhutettuna, še karjukkua kattoloilta kaikkien kuullen. ₂₈Elkyä varakkua niitä, ket tapetah runko, ka henkie ei voija tappua. Vain varakkua Häntä, ken voit henken ta runkon luuvva uatuh. ₂₉Yhellä hienolla rahalla šuau kakši varpuista, kuitenki yksikänä niistä ei tipaha muah tiän Tuaton tietämättä. ₃₀Tiän joka tukkaki on luvettu. ₃₁Šentäh elkyä varakkua. Olettahan työ kallehemmat kuin kaikki varpuset.»

₃₂«Ken šanou ihmisien ieššä, jotta on Miun oma, šitä Mieki šanon omakši Tuattoni ieššä taivahissa. ₃₃Vain ken ihmisien ieššä kieltäytyy Miušta, šiitä Mieki kieltäyvyn Tuattoni ieššä taivahissa.

₃₄Elkyä smiettikkyä, jotta Mie tulin tuomah muan piällä rauhua. En Mie tullun tuomah rauhua, vain miekan. ₃₅Mie tulin noštamah pojan tuattuo vaštah, tyttären muamuo vaštah, min'n'an anoppie vaštah. ₃₆Ihmisen vihollisekši tulou hänen oma taloveh.

₃₇Ken tykkyäy tuattuoh tahi muamuoh enämmän kuin Milma, še ei kelpua Miula. Ken tykkyäy poikuah tahi tytärtäh enämmän kuin Milma, še ei kelpua Miula. ₃₈Eikä še kelpua Miula, ken ei ota omua ristie ta aššu Miun peräššä. ₃₉Ken tahtou šäilyttyä oman elämän, še mänettäy šen. No ken Miun tähen mänettäy oman elämän, še šäilyttäy šen.

₄₀Ken ottau vaštah tiät, ottau vaštah Miut. Ken ottau Miut vaštah, ottau vaštah Hänet, ken Miut työnsi. ₄₁Ken ottau Jumalan viessintuojan vaštah šentäh, kun še on viessintuoja, šuau viessintuojan palkan. Ken ottau oikiemielisen vaštah šentäh, kun še on oikiemielini, šuau oikiemielisen palkan. ₄₂Ta ken yhellä näistä Miun pienistä antau kauhallisen viluo vettä vain šentäh, kun še on Miun opaššettava, šanon teilä toven: hiän ei jiä ilmain palkkua.»