Matvein jevanheli 9

₁Iisussa aštu veneheh, mäni järven poikki ta tuli kotilinnah. ₂Ta jopahan kannetah Hänen luo hulvattuo, kumpani veny šijalla. Kun Iisussa näki heijän ušon, Hiän šano hulvatulla: «Elä varaja, poikani, šiun riähät on prostittu».

₃Šiitä eryähät sakonanopaštajat šanottih ičekšeh: «Pitäykö Hiän Iččieh Jumalana, kun tuommoista pakajau?» ₄No Iisussa näki, mitä hyö ajatellah, ta šano: «Mintäh teilä on pahoja ajatukšie šiämeššänä? ₅Mi on helpompi, šanuoko hulvatulla: ‘Šiun riähät on prostittu’, vain šanuo: ‘Nouše ta aššu’? ₆Kaččokkua, Mie näytän teilä, jotta Ihmisen Pojalla on valta prostie muan piällä riähkie» – šiitä Hiän šano hulvatulla – «nouše, ota oma šija ta mäne kotih.» ₇Šilloin mieš nousi, otti šijan ta läksi kotih. ₈Tämän nähtyö rahvaš oli ihmeissäh ta kiitti Jumalua, kumpani on antan ihmisillä tämmösen vallan.

₉Konša Iisussa läksi linnašta, Hiän näki miehen, kumpani istu tullissa. Miehen nimi oli Matvei. Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun kera». Mieš nousi ta läksi Iisussan matkah.

₁₀Jälešti Iisussa oli Matvein luona šyömäššä. Šinne tuli äijän veronkeryäjie ta muita riähkähisie, hyö issuttih stolašša Iisussan ta Hänen opaššettavien kera. ₁₁Tämän nähtyö farisseit šanottih Iisussan opaššettavilla: «Mintäh tiän Opaštaja šyöy ta juou yheššä veronkeryäjien ta muijen riähkähisien kera?» ₁₂Iisussa kuuli šen ta šano: «Eihän tervehet tarvita liäkärie, vain läsijät. ₁₃Mänkyä ta opaštukkua, mitä tarkotetah nämä šanat: ‘En Mie taho uhrilahjoja, vain tahon, jotta työ armahtaisija toini toista’. En Mie tullun kuččumah oikiemielisie, vain riähkähisie, jotta hyö jätettäis riähäššä elämini ta kiännyttäis Jumalan puoleh.»

₁₄Šiitä Iivanan opaššettavat tultih Iisussan luo. Hyö šanottih: «Myö ta farisseit rikeneh pyhitämmä, a mintähpäš Šiun opaššettavat ei pyhitetä?» ₁₅Iisussa vaštasi heilä: «Voijahkoš hiävierahat itkie, kuni šulhani vielä on hiän kera? No tulou aika, konša šulhani otetah heiltä pois, ta šilloin hyö pyhitetäh. ₁₆Kenkänä ei pane vanhah vuattieh paikkua uuvvešta kankahašta. Vanha vuate repiey šemmosen paikan laijoista, ta niin reikä tulou entistä šuuremmakši. ₁₇Eikä uutta viinua kuata käymäh vanhoih nahkavärččilöih. Šilloinhan nahka halkieu, viina valuu muah ta värčit pilauvutah. Uuši viina lašetah uuših nahkavärččilöih. Šilloin viina ta värčit šäilytäh.»

₁₈Konša Iisussa vielä pakasi heilä, Hänen luokši tuli eryäš rahvahan vanhimmista. Hiän heittäyty muah Iisussan eteh ta šano: «Miun tytär vašta kuoli. Tule Šie ta pane käteš hänen piällä, niin hiän eleytyy.» ₁₉Iisussa nousi ta läksi miehen kera, ta Hänen opaššettavat niise lähettih.

₂₀Šilloin Iisussan lähellä tuli takuata yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto. Hiän košetti Iisussan sviitkan helmua. ₂₁Naini niätšen ajatteli: «Kun vain šaisin košettua Hänen sviitkah, niin parenisin». ₂₂Iisussa kiänty, näki naisen ta šano: «Elä varaja, tyttäreni, šiun uško parenti šiut». Šiitä šuate naini oli terveh.

₂₃Konša Iisussa tuli vanhimman taloh ta näki šurupillinšoittajat ta ihmisjoukon hälisömäššä, ₂₄Hiän šano: «Mänkyä pois! Tyttö ei ole kuollun, hiän makuau.» Ihmiset nakrettih Häntä. ₂₅A konša rahvaš oli ajettu pihalla, Iisussa aštu kamarih, otti tyttyö kiäštä, ta tyttö nousi. ₂₆Tieto täštä levisi koko šen muan ympäri.

₂₇Konša Iisussa läksi šieltä, Hänen peräššä matkasi kakši šokieta. Hyö karjuttih: «Armaha meitä, Iisussa, Tuavitan Poika!» ₂₈Kun Iisussa mäni taloh, šokiet tultih Hänen luo. Iisussa kyšy heiltä: «Ušottako työ, jotta Mie voin auttua teitä?» «Ušomma, Hospoti», hyö šanottih. ₂₉Šiitä Iisussa košetti hiän šilmie ta šano: «Käykäh teilä tiän ušon mukah». ₃₀Ta hiän šilmät avauvuttih. Iisussa lujašti kielti heitä: «Kaččokkua, jotta kenkänä ei šais tietyä täštä». ₃₁Lähettyö šieltä hyö kuitenki levitettih tietuo Iisussašta ympäri šitä šeutuo.

₃₂Konša miehet oltih lähöššä, Iisussan luo tuotih mykkä mieš, kumpaista muokkasi piessa. ₃₃Iisussa ajo piessan pois, ta mykkä rupesi pakajamah. Rahvaš hämmäšty ta šano: «Tämmöistä ei ole konšana nähty Israelissa». ₃₄Šiih farisseit šanottih: «Piäpiessan voimalla Hiän ajau piessoja pois».

₃₅Iisussa kulki kaikissa linnoissa ta kylissä. Hiän opašti sinagogoissa, šaneli Hyvyä Viestie Taivahien Valtakunnašta ta piäšti ihmiset kaikista tautiloista ta vaivoista.

₃₆Konša Hiän näki rahvašjoukot, Hänen tuli suali heitä, šentäh kun hyö oltih vaipunehet ta avuttomat, kuin lampahat ilmain paimenta. ₃₇Šilloin Hiän šano omilla opaššettavillah: «Vil'l'ua on äijän, ka leikkuajie on vähän. ₃₈Niin jotta molikkua elon Isäntyä, jotta Hiän työntäis ruatajie elonkorjuuh.»