Matvein jevanheli 12

₁Niih aikoih Iisussa käveli šuovattana vil'l'apellon poikki. Hänen opaššettavilla tuli nälkä, ta hyö alettih katkuo tähkie ta šyyvvä jyvie. ₂Farisseit nähtih še ta šanottih Iisussalla: «Kačo nyt! Šiun opaššettavat ruatah šemmoista, mitä šuovattana ei šua ruatua.» ₃A Iisussa vaštasi heilä: «Ettäkö ole luken, mitä Tuavitta ruato, konša hiän ta hänen miehet oltih näläššä? ₄Hiän mäni jumalankotih ta šöi uhrileivät, kumpasie hiän ei šuanun šyyvvä eikä hänen miehet, vain papit. ₅Tahi ettäkö ole Moissein Sakonašta luken, jotta papit ruatah jumalankojissa šuovattanaki? Näin hyö rikotah šuovattakäškyö, ta kuitenki ei olla viäräpäitä. ₆Mie šanon teilä: täššä on Še, ken on jumalankotie šuurempi. ₇Työ että suutis šyyttömie, kun malttasija, mitä merkitäh nämä šanat: ‘En Mie uhrilahjoja taho, kun tahon, jotta työ armahtaisija toini toista’. ₈Ihmisen Poika on šuovatanki Isäntä.»

₉Iisussa läksi šieltä ta mäni šen šeuvun sinagogah. ₁₀Šielä oli mieš, kumpasen käsi oli kuivan. Farisseit ečittih mitänih, mistä viärittyä Iisussua, ta kyšyttih Häneltä: «Šuauko šuovattana parentua?» ₁₁Iisussa vaštasi heilä: «Kun kellä teistä ollou lammaš ta še kirvonnou hautah šuovattana, niin eikö hiän tartu šiih lampahah ta vejä šitä ylöš? ₁₂Onhan ihmini äijyä kallehempi kuin lammaš. Niin jotta šuovattana on valta luatie hyvyä.» ₁₃Šiitä Hiän šano miehellä: «Ojenna käteš». Mieš ojenti kiän ta še tuli entisekšeh, yhtä tervehekši kuin toiniki käsi. ₁₄No farisseit lähettih pihalla ta ruvettih aprikoimah, mitein šuatais Iisussa tappua. Konša Iisussa šai tietyä täštä, Hiän läksi šieltä pois.

₁₅Iisussan peräššä matkasi hyvin äijän rahvašta, ta Hiän parenti hiät kaikki. ₁₆Iisussa kielti, jotta hyö ei paistais Häneštä kaikkien kuullen. ₁₇Näin tuli tovekši tämä, mitä Jumala šano oman viessintuojan Isaijan kautti:

₂₂Šiitä Iisussan luo tuotih piessan muokkuama mieš, kumpani oli šokie ta mykkä. Iisussa parenti hänet, niin jotta mieš rupesi pakajamah ta näkömäh. ₂₃Kaikki ihmiset kummekšittih ta kyšeltih: «Oisko še tämä Hristossa, Tuavitan Poika?» ₂₄Kun farisseit kuultih še, hyö šanottih: «Velsevulin, piäpiessan, voimalla Hiän ajau pois piessoja».

₂₅Iisussa tiesi hiän mielet ta šano heilä:

«Kun valtakunta jakautunou keškenäh toruajih joukkoloih, niin še häviey. Eikä yksikänä linna tahi pereh keššä, kun niijen eläjät riijeltäneh keškenäh. ₂₆Kun šaatana ajanou pois šaatanan, šilloin še on riitautun iččeh kera. Miteinpä hänen valtakunta vois šilloin pisyö tukušša? ₂₇Työ šanotta, jotta Mie ajan pois piessoja velsevulin voimalla. Ka kenenpäš voimalla teikäläiset niitä ajetah? Eiköš Jumalan voimalla? Heistä työ niättä, mitein viäräššä oletta. ₂₈A kun Mie Jumalan Henken voimalla ajanen piessoja ihmisistä, šilloinhan Jumalan Valtakunta on jo tullun tiän luo.

₂₉Mitein kenkänä vois purkautuo voimakkahan miehen taloh ryöštämäh hänen hyvysie, kuni ei šitone enšin šitä mieštä? Šiitä vašta hiän voit ryöštyä talon. ₃₀Ken ei ole Miun puolella, še on Milma vaštah; ta ken ei keryä Miun kera, še hajottau.

₃₁Šentäh šanon teilä: joka riähkä ta pahat šanat prostitah ihmisillä, vain Pyhäštä Henkeštä šanottuja pahoja šanoja ei prostita. ₃₂Ken pakajau Ihmisen Poikua vaštah, häntä prostitah. A ken pakajau Pyhyä Henkie vaštah, häntä ei prostita, ei täššä muailmašša eikä tulijašša.»

₃₃«Kun puu ollou hyvä, šen antimet niise ollah hyvät. Vain kun puu ollou paha, šen antimet niise ollah pahat. Antimista puu tunnetah. ₃₄Työ kiärmehen šikiet, mitein voisija paissa hyvyä, kun iče oletta pahoja! Ihmisen šuu pakajau šitä, mi täyttäy hänen šytämen. ₃₅Hyvä ihmini tuou šytämen aitašta hyvyä, paha ihmini tuou pahua. ₃₆Mie šanon teilä: jokahisešta tyhjäh šanotušta šanašta ihmiset jouvutah vaštuamah suutupäivänä. ₃₇Niätšen šiun šanojen mukah šiut luvetah šyyttömäkši ta šiun šanojen mukah šiut suutitah viäräpiäkši.»

₃₈Šiitä eryähät sakonanopaštajat ta farisseit šanottih Iisussalla: «Opaštaja, myö tahtosima, jotta Šie näyttäsit meilä minnih merkin!»

₃₉No Iisussa vaštasi heilä: «Tämä paha ta jumalatoin ihmispolvi vuatiu merkkie, vain šillä ei anneta muuta merkkie kuin Jumalan viessintuoja Joonan merkki. ₄₀Niin kuin Joona oli meričuuton vačašša kolme päivyä ta kolme yötä, šamoin Ihmisen Poika on muan šiämeššä kolme päivyä ta kolme yötä. ₄₁Suutupäivänä Ninevin eläjät nouššah kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutitah še viäräpiäkši. Hyö niätšen jätettih riähäššä elämini ta kiännyttih Jumalan puoleh, kun Joona šaneli heilä Jumalan šanua. A täššä teilä on Joonua šuurempi! ₄₂Suutupäivänä šuven čarovna noušou kuollehista yheššä tämän ihmispolven kera ta suutiu šen viäräpiäkši. Hiän niätšen tuli muailman rannoilta šuate kuuntelomah Solomonin viisahutta, a täššä teilä on šuurempi kuin Solomoni!»

₄₃«Konša piessa lähtöy pois ihmiseštä, niin še kävelöy vejettömissä paikoissa ta eččiy levähyššijua, vain ei löyvä. ₄₄Šilloin še šanou: ‘Miepä myöššyn omah kotih, mistä läksin’. Kun še tulou jälelläh, niin näköy, jotta koti on tyhjä, pyyhitty ta šiivottu. ₄₅Šiitä še mänöy ta ottau matkahah šeiččemen muuta piessua, vielä pahempua kuin še iče. Ne männäh šiih ihmiseh ta eletäh häneššä. Näin šen ihmisen elämä tulou pahemmakši, mitä še ennein oli. Šamoin käyt tällä pahalla ihmispolvella.»

₄₆Konša Iisussa vielä pakasi rahvahalla, Hänen Muamo ta vellet tultih šinne. Hyö šeisottih pihalla ta tahottih paissa Hänen kera. ₄₇Eryäš mieš šano Iisussalla: «Muamoš ta velleš šeisotah pihašša ta tahotah paissa Šiun kera». ₄₈Iisussa šano hänellä: «Ken on Miun muamo? Ket ollah Miun vellet?» ₄₉Šiitä Hiän juohatti kiälläh opaššettavih ta šano: «Kačo, täššä ollah Miun muamo ta vellet. ₅₀Jokahini, ken eläy Miun Taivahaisen Tuaton tahtuo myöte, on Miun velleni ta čikkoni ta muamoni.»