Matvein jevanheli 13

₁Šamana päivänä Iisussa läksi uloš, mäni järven rannalla ta istuutu. ₂Hänen ympärillä keräyty niin šuuri joukko rahvašta, jotta Hiän aštu veneheh. Hiän istu veneheššä, a rahvašjoukko šeiso rannalla. ₃Hiän pakasi heilä monista as's'oista peittopakinoilla.

Hiän šano: «Mieš läksi kylvämäh. ₄Konša hiän kylvi, eryähät šiemenet tipahettih tien viereh, ta linnut tultih ta n'okittih jyvät. ₅Toiset šiemenet kirvottih kiviseh muah, missä oli vain vähän multua. Ruttoseh ne nouštih orahalla, šentäh kun šiinä ei ollun multua pakšuh. ₆Vain kun päiväni nousi, še puahto orahat ta ne kuivettih, kun niillä ei ollun kunnon juurie. ₇Eryähät šiemenistä kirvottih ohtajaisikkoh, ohtajaiset kašvettih ta tupehutettih orahat. ₈No oša jyvistä kirposi hyväh muah ta anto eluo, mi šata, mi kuušikymmentä, mi kolmekymmentä jyvyä. ₉Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»

₁₀Opaššettavat tultih Iisussan luokši ta kyšyttih: «Mintäh Šie pakajat heilä peittopakinoilla?» ₁₁Iisussa vaštasi: «Šentäh, kun teilä on annettu tietyä Taivahien Valtakunnan peittoas's'at, vain heilä ei ole. ₁₂Kellä on, šillä annetah, ta hänellä on kyllitellein. A kellä ei ole, šiltä otetah pois vieläi še, mitä hänellä on. ₁₃Mie pakajan heilä peittopakinoilla, šentäh kun hyö kačotah, ta kuitenki ei nähä; kuunnellah, ta kuitenki ei kuulla eikä malteta. ₁₄Heissä täyttyy tämä Isaijan einuššuš:

₁₆Tiän šilmät ollah ošakkahat, kun ne nähäh, ta korvat ollah ošakkahat, kun ne kuullah! ₁₇Šanon teilä toven: monien Jumalan viessintuojien ta oikiemielisien ihmisien himotti nähä šitä, mitä työ niättä, vain ei nähty, ta kuulla šitä, mitä työ kuuletta, vain ei kuultu.»

₁₈«Niin jotta kuunnelkua, mitä peittopakina kylväjäštä merkiččöy. ₁₉Konša ken kuulou šanan Taivahien Valtakunnašta eikä malta šitä, tulou juaveli ta šieppuau hänen šiämeh kylvetyn šanan. Tämä tarkottau tien viereh kylvettyö šiementä. ₂₀Kylvö kivisih paikkoih on kuin še, ken šanan kuultuo hyvällä mielin ottau šen šamašša vaštah. ₂₁No kun häneššä ei ole juurta, šentäh hänen uško keštäy vain pienen rupieman. Konša häntä ruvetah ahistamah tahi ajelomah šanan tähen, hiän šamašša lopettau uškomisen. ₂₂Kylvö ohtajaisikkoh tarkottau ihmistä, kumpani kuulou šanan, vain tämän muailman huolet ta pohasvuon muanituš tupehutetah šana ta še ei anna eluo. ₂₃Kylvö hyväh muah tarkottau ihmistä, ken kuulou šanan ta malttau šen. Nämä ihmiset annetah eluo: ken šata, ken kuušikymmentä, ken kolmekymmentä jyvyä.»

₂₄Iisussa pakasi heilä vielä toisen peittopakinan Taivahien Valtakunnašta. Hiän šano: «Mieš kylvi peltoh hyvyä šiementä. ₂₅Kun kaikin muattih, tuli hänen vihamieš ta kylvi vehnän šekah rikkavehnyä ta mäni pois. ₂₆Kun vil'l'a nousi orahalla ta alko jo tulla tähkällä, šiitäi rikkavehnä tuli näkyvih. ₂₇Ruatajat mäntih isännän luokši ta šanottih hänellä: ‘Isäntä, šiehän kylvit peltoh hyvyä šiementä. Mistä šiih on tullun rikkavehnyä?’ ₂₈Isäntä šano heilä: ‘Še on vihamiehen hommie’. Miehet kyšyttih häneltä: ‘Tahotko, jotta myö lähemmä ta kitemmä ne?’ ₂₉Isäntä vaštasi: ‘Ei pie. Rikkavehnie kitkiessä työ nyhittä niijen kera vehnätki. ₃₀Kašvakkah ne yheššä elonkorjuuh šuate. Konša korjuu-aika tulou, mie šanon leikkuajilla: Keräkkyä enšin rikkavehnät ta šitokkua ne kupuloih poltettavakši. A vehnä korjakkua miun aittah.’»

₃₁Iisussa pakasi heilä vielä tämmösen peittopakinan. «Taivahien Valtakunta on niin kuin gorčitsan šiemen, kumpasen mieš kylvi peltoh. ₃₂Še on kaikista šiemenistä pienin, no konša kašvau, še tulou kaikkie pellon kašvija šuuremmakši. Viimein šiitä tulou puu, niin jotta taivahan linnut tullah ta luajitah pešät šen okšilla.»

₃₃Vielä Hiän šano heilä peittopakinan: «Taivahien Valtakunta on kuin taikinan hapatuš. Konša naini ševotti šen kolmeh vakkah jauhoja, koko taikina muikosi.»

₃₄Kaiken tämän Iisussa pakasi rahvahalla peittopakinoilla. Ilmain peittopakinoja Hiän ei paissun heilä mitänä, ₃₅jotta täyttyis tämä Jumalan viessintuojan šana:

₃₆Šiitä Iisussa toimitti ihmiset pois ta mäni taloh. Opaššettavat tultih Hänen luo ta šanottih: «Šelitä meilä peittopakina pellon rikkavehnäštä». ₃₇Hiän vaštasi heilä:

«Hyvän šiemenen kylväjä on Ihmisen Poika. ₃₈Pelto on muailma. Hyvä šiemen tarkottau Taivahien Valtakunnan lapšie, rikkavehnä tarkottau niitä, ket ollah juavelin vallašša. ₃₉Vihamieš, kumpani rikkavehnyä kylvi, on juaveli. Vil'l'ankorjuu on muailman loppu, ta leikkuajat ollah anhelit. ₄₀Niin kuin rikkavehnä kerätäh ta tulešša poltetah, šamoin käyt muailman lopušša. ₄₁Ihmisen Poika työntäy omie anhelija, ta hyö kerätäh Hänen Valtakunnašta kaikki ne, ket muanitetah rahvašta riähkäh ta luajitah pahua, ₄₂ta lykätäh hiät tuliseh kiukuah. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh. ₄₃A oikiemieliset loissetah Tuattoh Valtakunnašša niin kuin päiväni. Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»

₄₄«Taivahien Valtakunta on niin kuin peltoh peitetty uarreh. Konša mieš löysi šen, hiän peitti šen uuvveštah. Šiitä hiän hyvillä mielin möi kaiken, mitä hänellä oli, ta ošti šen pellon.

₄₅Taivahien Valtakunta on vielä tämmöni. Kupča ečči kaunehie simčukkoja. ₄₆Konša hiän löysi yhen hyvin kallehen simčukan, hiän möi kaiken, mitä hänellä oli, ta ošti šen.

₄₇Taivahien Valtakunta on vielä niin kuin nuotta, kumpasen kalamiehet lašettih mereh ta kumpaseh puuttu kaikenmoista kalua. ₄₈Konša nuotta oli täyši, hyö vejettih še rantah, istuuvuttih ta pantih hyvät kalat vakkoih, a pahat luotih pois. ₄₉Šamoin käyt muailman lopušša: anhelit tullah, erotetah pahat oikiemielisistä ₅₀ta lykätäh hiät tuliseh kiukuah. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.»

₅₁Iisussa kyšy opaššettaviltah: «Maltattako työ nyt kaiken tämän?» «Maltamma, Hospoti», hyö vaššattih. ₅₂Šilloin Hiän šano heilä: «Šentäh joka sakonanopaštaja, kumpasešta on tullun Taivahien Valtakunnan opaštuja, on niin kuin isäntä, kumpani tuou omašta aitaštah uutta ta vanhua tavarua».

₅₃Nämä peittopakinat šaneltuo Iisussa läksi šieltä ₅₄ta mäni kotilinnah. Hiän opašti ihmisie heijän sinagogašša. Ihmiset oltih hämmäššykšissäh ta kyšyttih: «Mistä Hänellä on tämä viisahuš? Mistä Hänellä on voima luatie kummie? ₅₅Eikö Hiän ole še kirvešmiehen poika? Eikö Hänen Muamon nimi ole Muarie, ta eikö Juakko, Josija, Simoni ta Juuta olla Hänen vellijä? ₅₆Kaikki Hänen čikot niise eletäh tiälä miän joukošša. Mistä Hiän on šuanun tämän kaiken?» ₅₇Ta niin hyö kieltäyvyttih Häneštä.

Iisussa šano heilä: «Missänä muuvvalla Jumalan viessintuojua ei niin pahekšita kuin hänen kotilinnašša ta omašša koissa». ₅₈Ta Hiän ei ruatan šielä montakana šuurta ruatuo, šentäh kun hyö ei ušottu Häneh.