Lukan jevanheli 8

₁Šen jälkeh Iisussa läksi kävelömäh linnoja ta kylie myöte ta šaneli ihmisillä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta. Hänen kera oli kakšitoista opaššettavua ₂ta eryähie naisie, kumpaset Hiän oli piäštän piessoista ta tautiloista. Heijän joukošša oli Magdalan Muarie, kumpasešta Hiän oli ajan pois šeiččemen piessua, ₃oli Joanna, kumpani oli Iirotin talonkaččojan Husan naini, ta vielä Susanna ta monie muitaki naisie. Hyö omilla varoilla piettih huolta Iisussašta ta Hänen opaššettavista.

₄Ihmisie tuli Iisussan luo monista linnoista. Kun rahvašta oli keräytyn äijän, Iisussa šano heilä tämän peittopakinan:

₅«Mieš läksi kylvämäh šiementä. Kun hiän kylvi, eryähät šiemenet tipahettih tien viereh ta tallouvuttih, ta taivahan linnut n'okittih ne. ₆Toiset šiemenet tipahettih kivikköh ta nouštih orahalla, vain orahat kuivettih, šentäh kun ei šuatu muašta vettä. ₇Eryähät šiemenistä tipahettih ohtajaisikkoh. Konša orahat kašvettih, kašvettih ohtajaisetki ta tupehutettih orahat. ₈No a eryähät šiemenet tipahettih hyväh muah, kašvettih ta annettih šatakertani tulo.» Tämän šanottuo Iisussa karjahti: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah».

₉Opaššettavat kyšyttih Iisussalta, mitä merkiččöy tämä peittopakina.

₁₀Hiän šano: «Teilä on annettu tietyä Jumalan Valtakunnan peittoas's'at, a toisilla niistä šanellah peittopakinoilla. Šentäh hyö kačotah eikä nähä; hyö kuunnellah eikä malteta.

₁₁Peittopakinan merkityš on tämä: Šiemen on Jumalan šana. ₁₂Tien viereh tipahtanehet šiemenet tarkotetah ihmisie, kumpaset kuullah šana. No šiitä tulou juaveli ta viey šanan heijän šiämeštä, jotta hyö ei ušottais eikä pelaššuttais. ₁₃Ne šiemenet, mit tipahettih kivikköh, tarkotetah ihmisie, kumpaset kuullah šana ta otetah še ilomielin vaštah. No kun heissä ei ole juurta, hyö ušotah vain kotvani. Kun heitä ruvetah ahistamah šanan tähen, hyö lopetetah uškomini. ₁₄Ohtajaisikkoh joutunehet šiemenet tarkotetah niitä, ket kuullah šana, a šiitä tukehutah elämän huolih, pohasvuoh ta makieh elämäh. Heistä on tyhjä vuottua šualista. ₁₅A šiemenet, mit jouvuttih hyväh muah, tarkotetah niitä, ket kuullah šanan, šäilytetäh še puhtahašša ta hyväššä šytämeššä ta vaipumatta annetah eluo.» Tämän šanottuo Iisussa karjahti: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah».

₁₆«Eihän kenkänä šytytä lamppuo ta šiitä pane šen piällä aštieta tahi peitä šitä šijan alla. Ei tietenki! Lamppu pannah korkiella paikalla, jotta pirttih tulijat nähtäis valo. ₁₇Ei ole mitänä peitettyö, mi ei tulis näkyvih, eikä ole mitänä peitošša piettyö as's'ua, mi ei tulis valoh ta ihmisien tietoh. ₁₈Huolehtikkua šiitä, jotta kuuletta oikein. Kellä on, šillä annetah. A kellä ei ole, šiltä otetah šeki, mitä hiän toivou, jotta hänellä muka on.»

₁₉Iisussan Muamo ta vellet tultih Häntä kaččomah, vain rahvašjoukon tähen hyö ei piäšty Hänen luo. ₂₀Šiitä Iisussalla šanottih: «Šiun Muamoš ta velleš šeisotah pihalla ta heijän himottau nähä Šilma». ₂₁Iisussa vaštasi heilä: «Miun muamo ta vellet ollah nämä, ket kuullah Jumalan šana ta ruatah šen mukah».

₂₂Yhtenä päivänä Iisussa omien opaššettavien kera aštu veneheh ta šano heilä: «Läkkä järven toisella puolella». Ta niin hyö lähettih. ₂₃Matalla Iisussa uinosi. Yhtäkkie järvellä nousi myršky. Vettä alko tulla veneheh, niin jotta heilä tuli hätä. ₂₄Opaššettavat mäntih Iisussan luo, noššatettih Hänet ta šanottih: «Opaštaja, Opaštaja, myö uppuomma!» Iisussa nousi ta komenti tuulta ta ualtoja. Šiitä tuuli lauhtu ta järvi rauhottu. Tuli tyyni. ₂₅Iisussa kyšy: «Missä on tiän uško?» Opaššettavat pöläššykšissä ta kummekšien kyšeltih toini toiselta: «Kenpä Hiän oikein on, kun komentau tuulta ta vettä, ta ne totellah Häntä?»

₂₆Hyö nouštih rantah Gadaran muašša, mi on Galileijan vaštapuolella. ₂₇Konša Iisussa nousi veneheštä rannalla, Häntä vaštah tuli linnašta mieš, kumpani oli piessojen muokkuama. Mieš jo pitkäh aikah ei pitän piälläh vuatetta eikä elän talošša, vain šuurissa kallivokololoissa, kumpasih oli hauvattu ihmisie. ₂₈Iisussan näheššä hiän piäšti šuuren iänen, heittäyty očin Iisussan eteh ta karju: «Mitä Šie miušta tahot, Iisussa, Ylimmäisen Jumalan Poika? Molin Šilma, elä muokkua milma!» ₂₉Niätšen Iisussa oli käšken piessan lähtie mieheštä. Piessa oli jo pitän aikua muokannun mieštä. Häntä oli pantu käsiriimuloih ta jalkarautoih, jotta hiän pisyis paikoillah. Kuitenki hiän oli aina rikkon ne ta piessan ajamana puannun tyhjäh muah. ₃₀Iisussa kyšy: «Mi on šiun nimi?» Mieš vaštasi: «Lekioni» – šentäh kun monta piessua oli männyn täh mieheh. ₃₁Piessat molittih, jottei Iisussa toimittais heitä pohjattomah kaivoh.

₃₂Lähisellä vuaralla oli šuuri šikakarja šyömäššä. Piessat kyšyttih Iisussalta lupua männä šikoih, ta Hiän anto niillä luvan. ₃₃Šilloin piessat lähettih mieheštä ta mäntih šikoih. Karja läksi juokšulla jyrkkyä termyä alaš järveh ta upposi.

₃₄Kun šikojen paimenet nähtih tämä, hyö juoštih pakoh ta levitettih tieto täštä linnašša ta kylissä. ₃₅Ihmiset lähettih kaččomah, mitä šielä oli ollun. Tultuo Iisussan luo hyö pöläššyttih, kun nähtih mieš, kumpasešta piessat oli lähetty. Mieš istu Iisussan jaloissa vuattiet piällä ta täyveššä järeššäh. ₃₆Ne, ket nähtih kaiken, kerrottih toisilla, mitein riivattu pareni. ₃₇Kaikki Gadaran muan eläjät oltih ylen pöläššykšissä ta molittih Iisussua, jotta Hiän mänis pois šieltä. Iisussa aštu veneheh ta läksi jälelläh šinne, mistä tuli. ₃₈Mieš, kumpasešta piessat oli lähetty, pyrki Iisussan matkah. Vain Iisussa toimitti hänet pois näijen šanojen kera: ₃₉«Mäne jälelläh kotihis ta kerro, mitä Jumala luati šiula». Mieš läksi ta käveli koko linnua pitin ta šaneli, mitä Iisussa oli luatin hänellä.

₄₀Konša Iisussa myöšty järven toisella puolella, šuuri joukko rahvašta oli Hänellä vaššašša, šentäh kun kaikin vuotettih Häntä. ₄₁Šiitä Iisussan luo tuli sinagogan piämieš, Jairi nimeltäh. Hiän heittäyty Iisussalla jalkoih ta moli, jotta Iisussa läksis heilä. ₄₂Hänen ainut lapši, tyttö, kumpasella oli šiinä kakšitoista vuotta, oli kuoloman käsissä.

Iisussan matatešša Jairin kotih, rahvašjoukko tunkeutu Hänen ympärillä. ₄₃Rahvahan joukošša oli yksi naini, kumpaista jo kakšitoista vuotta vaivasi verenvuoto. Hiän oli käyttän liäkärilöih kaikki rahat, mitä hänellä oli, kuitenki kenkänä ei voinun häntä parentua. ₄₄Naini tuli Iisussan luo takuata päin ta košetti Hänen sviitkan helmua. Šamašša verenvuoto loppu. ₄₅Iisussa kyšy: «Ken košetti Miuh?» Kun kenkänä ei vaššannun, niin Petri ta muut Iisussan kera olijat šanottih: «Opaštaja, ihmiset tunkeuvutah Šiun ympärillä ta ahissetah Šilma joka puolelta, ta Šie vielä šanot: ‘Ken lienöy košetti Miuh’». ₄₆No Iisussa šano: «Ken lienöy košetti Miuh. Mie kuulin, mitein voima läksi Miušta.» ₄₇Kun naini näki, jotta ei voi pisyö peitošša, hiän tuli vapissen Iisussan luo ta heittäyty Hänen jalkoih. Kaikkien kuullen hiän šano, mintäh košetti Iisussua ta mitein šamašša pareni. ₄₈Iisussa šano naisella: «Elä varaja, tyttäreni! Šiun uško parenti šiut, mäne rauhašša.»

₄₉Iisussan vielä paissešša, sinagogan piämiehellä tuotih koista viesti: «Šiun tyttö jo kuoli. Elä enämpi vaivua Opaštajua.» ₅₀Kun Iisussa kuuli tämän, Hiän šano Jairilla: «Elä varaja. Ušo vain, niin tyttö parenou.» ₅₁Perillä piäštyö Iisussa ei antan kenenkänä muun männä kerallah pirttih kuin vain Petrin, Iivanan, Juakon ta vielä tytön tuaton ta muamon. ₅₂Kaikin itettih ta voikerrettih tytön kuolomua. Ka Iisussa šano: «Heittäkkyä pois itentä. Ei tyttö ole kuollun, hiän makuau.» ₅₃Hyö ruvettih nakramah Häntä, šentäh kun tiijettih, jotta tyttö kuoli. ₅₄Iisussa ajo kaikki pihalla, otti tyttyö kiäštä ta šano lujalla iänellä: «Tyttö, nouše!» ₅₅Šiitä henki myöšty tyttöh, ta šamašša hiän nousi šijalta. Iisussa käški antua hänellä ruokua. ₅₆Tytön vanhemmat oltih piältäh šekuo. Iisussa kielti heitä šanomašta kellänä, mitä oli tapahtun.