Matvein jevanheli 8

₁Konša Iisussa šolahti vuaralta, Hänen peräššä matkasi šuuri rahvašjoukko. ₂Šiitä Hänen luokši tuli prokasatautini mieš, heittäyty muah Hänen eteh ta šano: «Hospoti! Šie voit miut puhistua, kun vain tahtonet.» ₃Iisussa ojenti kiän, košetti mieštä ta šano: «Mie tahon. Puhissu.» Šamašša mieš puhistu prokasatauvista. ₄Iisussa šano hänellä: «Kačo, jotta kellänä et pakaja täštä. Mäne vain näyttämäh iččieš papilla ta anna uhrilahja, min Moissei on käšken antua. Šiitä ihmiset tiijetäh, jotta šie parenit.»

₅Konša Iisussa tuli Kapernaumih, eryäš šuan saltatan piälikkö tuli Hänen luokši ta kyšy Häneltä apuo. ₆Mieš šano: «Hospoti, miun paššarin hulvasi. Hiän makuau koissa šuurissa tušissa.» ₇Iisussa šano: «Mie tulen ta parennan hänet». ₈Šiih šuanpiälikkö vaštasi: «Hospoti, mie en ole šen arvoni, jotta Šie tulisit miun katon alla. Šano vain šana, ta paššari parenou. ₉Mie iče niise tottelen toisien käškyjä ta komentelen omie saltattoja. Kun šanon yhellä: ‘Mäne’, hiän mänöy, tahi toisella: ‘Tule’, hiän tulou, tahi kun šanon paššarillani: ‘Rua tämä’, hiän ruatau.»

₁₀Tämän kuultuo Iisussa hämmäšty ta šano peräššä aštujilla: «Šanon teilä toven: näin lujua uškuo en ole nähnyn yhelläkänä israelilaisella. ₁₁Mie šanon teilä, päivännoušušta ta päivänlašušta päin tulou monie, kumpaset Taivahien Valtakunnašša istuuvutah stolah yheššä Aprahamin, Issakan ta Juakon kera. ₁₂A jevreit, ket oli šynnytty Valtakunnan perijiksi, luuvvah pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.» ₁₃Šiitä Iisussa šano šuanpiäliköllä: «Mäne. Käykäh šiula šiun ušon mukah.» Šiinä šamašša paššari pareni.

₁₄Iisussa mäni Petrin kotih ta näki, jotta hänen anoppi veny šuurešša kuumiešša. ₁₅Iisussa košetti naisen kättä, ta kuume läksi häneštä. Hiän nousi šijaltah ta rupesi paššuamah heitä. ₁₆Konša tuli ilta, Iisussan luo tuotih monie piessojen piekšämie ihmisie. Hiän ajo šanalla piessat pois ta parenti kaikki läsijät. ₁₇Näin tuli tovekši tämä Jumalan viessintuojan Isaijan šana:

₁₈Konša Iisussa näki äijän rahvašta ympärilläh, Hiän käški opaššettavien lähtie järven toisella puolella. ₁₉Šilloin eryäš sakonanopaštaja tuli Hänen luo ta šano: «Opaštaja, mie matkuan Šiun kera, kunne šuinki Šie lähtenet». ₂₀Iisussa vaštasi hänellä: «Repoloilla on kolot ta taivahan lintusilla pešät, a Ihmisen Pojalla ei ole kunne piätäh painua». ₂₁Toini mieš, yksi Iisussan opaššettavista, šano Hänellä: «Hospoti, anna mie enšin käyn hautuamašša tuattuoni». ₂₂Ka Iisussa šano hänellä: «Lähe Miun matkah! Anna kuollehien hauvata omat kuollehet.»

₂₃Iisussa aštu veneheh, ta opaššettavat niise mäntih Hänen kera. ₂₄Äkkie järvellä nousi šuuri myršky. Uallot tultih venehen laijoista piäličči, a Iisussa makasi. ₂₅Šilloin opaššettavat tultih Hänen luo ta noššatettih Hänet. Hyö šanottih: «Hospoti, pelašša miät! Myö uppuomma.» ₂₆Iisussa šano heilä: «Mintäh työ niin varajatta, vähäuškoset?» Šiitä Hiän nousi ta kielti tuulija ta järvie, ta niin tuli rašvatyyni. ₂₇Ihmiset hämmäššykšissäh paistih: «Ken Hiän on, kun Häntä totellah tuulet ta järviki?»

₂₈Konša Iisussa tuli järven toisella puolella, Gergesan šeuvulla, Häntä vaštah tuli kallivokololoissa ollehista kalmoista kakši mieštä. Heissä oli piessoja. Hyö oltih niin vihaset, jotta kenkänä ei ruohtin kulkie hiän kyličči mänijyä tietä. ₂₉Hyö karjuttih: «Mitä Šie meistä tahot Iisussa, Jumalan Poika? Tulitko Šie tänne muokkuamah meitä ennein aikua?»

₃₀Loittuona heistä oli šuuri šikakarja šyömäššä. ₃₁Miehissä olijat piessat molittih Iisussua: «Kun ajanet miät pois, niin käše miät šikalaumah». ₃₂«Mänkyä!» Iisussa šano. Šilloin piessat lähettih miehistä ta mäntih šikoih, ta šamašša koko lauma juoksi jyrkkyä rantua alaš järveh ta upposi.

₃₃Šikojen paimenet lähettih pakoh. Hyö mäntih linnah ta kerrottih kaikki, mitä oli nähty ta mitein piessojen vaivuamilla miehillä kävi. ₃₄Šiitä koko linnoveh läksi Iisussalla vaštah. Hänet nähtyö hyö molittih, jotta Hiän mänis pois heijän šeuvulta.