Matvein jevanheli 14

₁Noih aikoih muan nellännekšen herra Iiroti kuuli pakinoja Iisussašta. ₂Hiän šano omilla käškyläisillä: «Še on Iivana Kaštaja. Hiän on nouššun kuollehista, šentäh Hänellä ollah nämä voimat.»

₃Iiroti niät oli käšken ottua Iivanan kiini, panna hänet rautoih ta viijä tyrmäh. Tämän hiän oli ruatan Hilippä-velleh naisen Irodiadan tähen. ₄Iivana niätšen oli šanon Iirotilla: «Šiun ei šua elyä velleš naisen kera». ₅Iiroti ois tahton tappua Iivanan, ka varasi rahvašta, kumpani piti Iivanua Jumalan viessintuojana.

₆Šiitä Iiroti luati omana šyntymäpäivänä pruasniekan, ta Irodiadan tytär tanšši vierahilla. Še niin miellytti Iirotie, ₇jotta hiän lupasi tytöllä: «Mie pošiuvun, jotta mitä vain šie tahtonet, šen šuat». ₈Muamon neuvon mukah tyttö šano: «Anna miula ta šillä kertua luuvvalla Iivana Kaštajan piä». ₉Čuari apeutu, ka kun hiän oli vierahien kuullen pošiutun, hiän käški ruatua, mitä tyttö tahto.

₁₀Hiän työnsi tyrmäh šanan ta käški leikata Iivanalta piän. ₁₁Piä tuotih luuvvalla ta annettih tytöllä, ta tyttö vei šen muamollah.

₁₂Iivanan opaššettavat tultih ta otettih ruumis ta hauvattih še. Šiitä hyö mäntih ta šuatettih šana Iisussalla.

₁₃Tämän kuultuo Iisussa läksi šieltä venehellä elämättömäh paikkah, jotta vois olla yksinäh. Rahvaš šai tietyä šiitä, ta linnoista liikkeyty ihmisie maičči Hänellä jälkeh. ₁₄Konša Iisussa tuli rantah ta nousi veneheštä, Hiän näki kaikki nämä ihmiset. Hänellä tuli suali heitä ta Hiän parenti kaikki läsijät.

₁₅Iltapuoleh opaššettavat tultih Iisussan luokši ta šanottih: «Tämä on elämätöin paikka, ta on jo myöhäni aika. Toimita ihmiset pois, jotta hyö mäntäis kylih ta oššettais ičelläh ruokua.» ₁₆Iisussa šano heilä: «Ei heijän tarviče männä. Antakkua työ heilä ruokua.» ₁₇«Meilä ei ole keralla muuta kuin viisi leipyä ta kakši kalua», hyö vaššattih. ₁₈«Tuokua ne tänne Miula», šano Iisussa. ₁₉Hiän käški rahvahan ašettuo nurmella. Šiitä Hiän otti ne viisi leipyä ta kakši kalua, kaččo ylähyäkši taivahah ta šano passipot Jumalalla. Hiän katkuali leivät ta anto palat opaššettavilla, ta opaššettavat juattih ne rahvahalla. ₂₀Kaikin šyötih kyllitellein, ta šyömättä jiänehie paloja kerättih kakšitoista täyttä vakkua. ₂₁Šyömäššä oli viitisentuhatta mieštä ta lisäkši naisie ta lapšie.

₂₂Rutto šen jälkeh Iisussa käški opaššettavien aštuo veneheh ta lähtie toisella rannalla, kuni Hiän toimittau rahvašjoukon pois. ₂₃Rahvahan lähettyö Hiän nousi vuaralla, jotta vois moliutuo yksinäh. Konša tuli ilta, Hiän oli šielä yksin. ₂₄Veneh oli jo kešellä järvie ta uallot lyötih šitä lujašti, šentäh kun oli vaštatuuli.

₂₅Yön nellännen vahin aikah Iisussa tuli opaššettavie kohti aštumalla vettä myöte. ₂₆Konša opaššettavat nähtih Hänet järvie pitin aštumašša, hyö pöläššyttih ta karjeuvuttih: «Tuo on kuutessiutuja!» ₂₇No šamašša Iisussa rupesi pakajamah heilä ta šano: «Olkua rauhašša. Mie še täššä olen. Elkyä varakkua.» ₂₈Šiitä Petri šano hänellä: «Hospoti, kun še ollet Šie, niin käše miun tulla Šiun luo vettä myöte». ₂₉«Tule!» šano Iisussa. Petri šolahti veneheštä ta läksi vettä myöte Iisussah päin. ₃₀Vain kun hiän näki, mitein lujašti tuuli, hiän pöläšty ta alko upota. Šiitä hiän karjeutu: «Hospoti, pelašša miut!» ₃₁Iisussa šamašša ojenti kiän, tarttu häneh ta šano: «Vähäuškoni! Mintäh šie rupesit epyälömäh?»

₃₂Konša hyö nouštih veneheh, tuuli vakautu. ₃₃Kaikin, ket oltih veneheššä, kumarrettih Hänellä ta šanottih: «Šie tosieh olet Jumalan Poika».

₃₄Järven poikki piäštyö hyö tultih Gennisaretin muah. ₃₅Kun šen šeuvun ihmiset tunnettih Iisussa, hyö työnnettih šana joka šuunnalla, ta Hänen luo tuotih kaikki läsijät. ₃₆Hyö kyšyttih, jotta šaisko košettua hoti Hänen sviitkan helmah. Ta kaikki ne, ket košetettih šiih, parettih.