Matvein jevanheli 23

₁Šiitä Iisussa pakasi rahvašjoukolla ta omilla opaššettavillah näin:

₂«Sakonanopaštajat ta farisseit issutah nyt Moissein istumella. ₃Šen takie ruatakkua, mitä hyö käšetäh, ta eläkkyä heijän opaššukšien mukah. Heijän elämäštä elkyä ottakkua mallie, šentäh kun hyö ei iče eletä, niin kuin opaššetah. ₄Hyö šivotah yhteh jykeitä takkoja, kumpasie on vaikie kantua. Ne hyö pannah ihmisien harteilla, vain iče ei tahota šormiekana liikahuttua, jotta auttua heitä. ₅Hyö ruatah kaiken vain šitä varoin, jotta rahvaš näkis. Hyö kannetah leveitä piiplijanlauše-loutija očallah ta heilä on šuurie tupšuja sviitkojen helmoissa. ₆Hyö tykätäh istuo pruasniekkastolašša kunnivopaikoilla ta sinagogašša enšimmäisillä istumilla. ₇Hyö ollah mielissäh, kun ihmiset pihoilla tervehitäh heitä ta kučutah heitä ravviksi – opaštajakši.

₈Työ elkyä ottakkua ičellänä ravvin nimie, šentäh kun teilä on vain yksi Opaštaja, Hristossa, ta työ kaikin oletta vellijä keškenäh. ₉Ta tuatokši elkyä kuččukkua ketänä muan piällä, šentäh kun teilä on vain yksi Tuatto, Hiän, kumpani on taivahissa. ₁₀Elkyäkä ottakkua ičellänä muasterin nimie, šentäh kun teilä on vain yksi Muasteri, Hristossa. ₁₁Ken teistä on šuurin, še olkah toisien paššuajana. ₁₂Ken iččieh ylentäy, še alennetah, a ken iččieh alentau, še ylennetäh.»

₁₃«Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Taivahien Valtakunnan työ panetta umpeh ihmisiltä. Iče että mäne šinne, ettäkä laše niitä, ken mänis.

₁₄Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ viettä leškilöiltä talot ta moliuvutta pitälti vain šentäh, jotta ihmiset nähtäis. Šitä kovemman suutun työ šuatta. ₁₅Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ kierrättä muat ta meret, jotta šaisija kiännyttyä vaikka vain yhen ihmisen tiän opaššettavakši. Ta kun ken kiäntyy, työ luajitta häneštä uatuh mänijän, kahta kertua pahemman, mitä iče oletta.

₁₆Voi teitä, työ šokiet kulettajat! Työ šanotta: ‘Ken pošiutuu jumalankojin kautti, še šana ei makša mitänä. A ken pošiutuu jumalankojin kullan kautti, šen pitäy pisyö omašša šanašša.’ ₁₇Työ mielettömät ta šokiet! Mi on tärkiempi, kulta vain jumalankoti, mi šen kullan pyhittäy? ₁₈Työ šanotta vielä näinki: ‘Ken pošiutuu alttarin kautti, še šana ei makša mitänä. A ken pošiutuu lahjan kautti, mi on alttarilla, šen pitäy pisyö omašša šanašša.’ ₁₉Työ mielettömät ta šokiet! Mi on tärkiempi, lahja vain alttari, mi šen lahjan pyhittäy? ₂₀Kun ken pošiutunou alttarin kautti, hiän pošiutuu šamalla kaiken alttarilla olijan kautti. ₂₁Ta kun ken pošiutunou jumalankojin kautti, še pošiutuu šamalla šielä Eläjän kautti. ₂₂Ta kun ken pošiutunou taivahan kautti, še pošiutuu šamalla Jumalan valtaistumen kautti ta vieläi Šen kautti, ken šillä istuu.

₂₃Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ annatta Jumalalla kymmenešošan kaikista makuheinistä, ka unohatta šen, mi Sakonašša on šuurinta: oikeuven, armon ta ušon Jumalah. Näijen käškyjen mukah tiän pitäis elyä eikä ni kymmenennen ošan antamista unohtua. ₂₄Työ šokiet kulettajat! Šiäkšen tähen šiivilöičettä juoman, a verbl'udan nielasetta!

₂₅Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ puhissatta piältä päin mal'l'at ta staučat, vain šiämeštä ne ollah täyvet ahnehutta ta viäryttä! ₂₆Šokie farissei, peše enšin mal'l'a ta staučča šiämeštä, šiitä ne piältä päin niise ollah puhtahat!

₂₇Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ pyhiksi luatiutujat! Työ oletta niin kuin kalkilla valotetut kivikalmat: piältä päin ne näytetäh kaunehilta, vain šiämeštä ollah täyvet kuollehien luita ta kaikenmoista ilkietä. ₂₈Šamoin työki näytättä hyviltä piältä päin, ihmisien šilmissä, a šiämeštä oletta täyvet valehušta ta viäryttä.

₂₉Voi teitä, sakonanopaštajat ta farisseit! Työ, pyhiksi luatiutujat! Työ panetta muistopaččahie Jumalan viessintuojien hauvoilla ta koristeletta oikiemielisien hautakivijä. ₃₀Työ šanotta: ‘Kun myö oisima elän tuattojen aikah, niin emmä ois tappan Jumalan viessintuojie niin kuin hyö’. ₃₁Näin työ kuitenki iče näytättä, jotta oletta niijen jälkiläiset, ket tapettih Jumalan viessintuojat. ₃₂Elkyä olkua tiän tuattoja pahemmat. Lopettakkua še, mitä hyö oli alotettu. ₃₃Työ kiärmehet, myrkkymavon šikiet! Työ että piäše pakoh, tiät suutitah uatuh.

₃₄Kuunnelkua! Mie työnnän tiän luo Jumalan viessintuojie, viisahie miehie ta sakonanopaštajie. Yksie heistä työ tapatta ta nuakličetta ristih, toisie ruoškitta sinagogoissa ta ajeletta linnašta toiseh. ₃₅Näin tiän piäh pannah kaikki vijatoin veri, mi muan piällä on valutettu, oikiemielisen Avelin vereštä alkuan Varahien pojan Saharein vereh šuate. Hänet työ tappoja jumalankojin ta alttarin välissä. ₃₆Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi joutuu vaštuamah täštä kaikešta!»

₃₇«Jerusalimi, Jerusalimi! Šie tapat Jumalan viessintuojat ta kivität šiun luo työnnetyt. Mitein moničči Miun on himottan kerätä šiun lapšet, niin kuin kana keryäy poikaset šiipien alla! Vain työ että tahton tulla. ₃₈Šentäh kuulkua: tiän talo jiäy tyhjäkši. ₃₉Ta Mie šanon teilä, jotta täštä lähtien työ että niä Milma, kuni että šano: ‘Plahoslovittu olkah Hiän, ken tulou Hospotin nimeššä!’»