Matvein jevanheli 25

₁«Taivahien Valtakunta on niin kuin kymmenen neičyttä, kumpaset otettih omat lamput ta lähettih šulhasella vaštah. ₂Viisi heistä oli viisašta ta viisi tolkutointa. ₃Tolkuttomat otettih lamppu, ka ei otettu öljyö. ₄Viisahat otettih lampun lisäkši öljyaštiet. ₅Kun šulhani viikoštu, niin hyö kaikin vaivuttih ta uinottih. ₆Keškiyöllä kuulu karjeh: ‘Šulhani tulou! Mänkyä hänellä vaštah!’ ₇Šiitä kaikki neiččyöt havaččauvuttih ta kohennettih tulta lamppuloissa. ₈Tolkuttomat šanottih viisahilla: ‘Antakkua meilä öljyö, muitein miän lamput šammutah’. ₉No viisahat vaššattih: ‘Öljyö ei riitä kaikilla, meilä ta teilä. Parempi mänkyä myöjien luo ta oštakkua.’ ₁₀Konša hyö mäntih oštamah, šulhani tuli. Neiččyöt, kumpaset oltih valmehena, mäntih hänen kera hiätaloh, ta ovi pantih umpeh. ₁₁Jälešti tultih ne toisetki neiččyöt ta karjuttih: ‘Hospoti, Hospoti, avua meilä ovi!’ ₁₂Ka hiän vaštasi: ‘Šanon teilä toven: mie en tiijä teitä’.

₁₃Niin jotta valvokkua, šentäh kun työ että tiijä, minä päivänä ta millä tunnilla Ihmisen Poika tulou.»

₁₄«Taivahien Valtakunta on vielä tämmöni: Mieš läksi vierahih maih. Šitä ennein hiän kučču paššarit ta jätti heijän hoijettavakši kaikki omat hyvyset. ₁₅Yhellä hiän anto viisi talanttua hopieta, toisella kakši ta kolmannella yhen, jokahisella hänen nerojen mukah. Ta heti šen jälkeh hiän läksi muašta.

₁₆Še, ken šai viisi talanttua, pani ne käyttöh ta tienasi niillä vielä viisi talanttua. ₁₇Šamoin ruato še, kumpani šai kakši talanttua, hiän tienasi toiset kakši. ₁₈A še, ken šai yhen talantan, mäni ta kaivo hauvan ta peitti muah isännän rahan.

₁₉Pitän ajan piäštä isäntä tuli jälelläh kotih ta kyšy paššariloilta, mitein hyö piettih rahat. ₂₀Še, ken oli šuanun viisi talanttua, tuli ta toi vielä toiset viisi ta šano: ‘Isäntä, šie annoit miula viisi talanttua. Kačo, nämä toiset viisi mie niillä tienasin.’ ₂₁Isäntä šano hänellä: ‘Hyvin ruattu! Šie olet hyvä ta varma paššari. Šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, nyt mie panen šiut šuurien as's'ojen kaččojakši. Tule pruasnuimah miun kera!’

₂₂Še, kumpani oli šuanun kakši talanttua, niise tuli ta šano: ‘Isäntä, šie annoit miula kakši talanttua. Kačo, nämä toiset kakši mie tienasin niillä.’ ₂₃Isäntä šano hänellä: ‘Hyvin ruattu! Šie olet hyvä ta varma paššari. Šiuh voit uškuo pieneššä as's'ašša, nyt mie panen šiut šuurien as's'ojen kaččojakši. Tule pruasnuimah miun kera!’

₂₄Viimesekši tuli še paššari, kumpani oli šuanun yhen talantan, ta šano: ‘Isäntä, mie tiesin, jotta šie olet kovaluontoni mieš. Šie leikkuat šieltä, kunne et ole kylvän, ta keryät šieltä, kunne et ole šiementä luonun. ₂₅Mie varasin ta kaivoin talantan muah. Kačo, täššä on šiun omaš.’ ₂₆Isäntä šano hänellä: ‘Šie kelvotoin ta laiska paššari! Šie tiesit, jotta mie leikkuan šieltä, kunne en ole kylvän, ta keryän šieltä, kunne en ole šiementä luonun. ₂₇Šentäh šiun ois pitän viijä miun raha pankkih, niin tultuoni mie oisin šuanun omani jälelläh lisän kera.’ ₂₈Šiitä hiän šano: ‘Ottakkua pois hänen talantta ta antakkua še šillä, kellä on kymmenen talanttua. ₂₉Jokahisella, kellä on, šillä annetah, ta hiän šuau kyppisen kyllitellein. A kellä ei ole, šiltä otetah pois šeki, mitä hänellä on. ₃₀Luokua tuo kelvotoin paššari pois pimieh. Šielä on itku ta hampahien kriičkeh.’» Tämän pakinan jälkeh Iisussa vielä lisäsi: «Kellä on korvat, millä kuulla, še kuulkah!»

₃₁«Konša Ihmisen Poika tulou jumalallisešša valoššah ta kaikki pyhät anhelit Hänen kera, Hiän istuutuu čuarinistumellah. ₃₂Hänen eteh kerätäh kaikki rahvahat, ta Hiän erottau ne kahteh joukkoh, niin kuin paimen erottau lampahat ta kosat. ₃₃Hiän panou lampahat oikiella puolellah, a kosat vašemella. ₃₄Šiitä Čuari šanou oikiella kiällä olijilla: ‘Tulkua tänne työ, kumpaset Miun Tuatto on plahoslovin. Työ šuatta perinnökši Valtakunnan, kumpani on ollun teitä vaššen valmehena muailman luatimisešta šuate. ₃₅Miula oli nälkä, ta työ antoja Miula ruokua. Milma janotti, ta työ antoja Miula juuvva. Mie olin kojitoin, ta työ ottija Miut luokšena. ₃₆Mie olin alačoin, ta työ šuorittija Miut. Mie läsin, ta työ kävijä Milma kaččomašša. Olin tyrmäššä, ta työ tulija Miun luo.’

₃₇Šiitä oikiemieliset šanotah Čuarilla: ‘Hospoti, konšapa myö näkimä Šiut nälkähisenä ta antoma Šiula ruokua, tahi janošša ta antoma Šiula juuvva? ₃₈Konša myö näkimä Šiut kojittomana ta ottima luokšena, tahi alaččomana ta šuorittima Šiut? ₃₉Konša myö näkimä Šiut läsijänä tahi tyrmäššä ta tulima Šiun luo?’ ₄₀Čuari šanou heilä: ‘Šanon teilä toven: min työ oletta ruatan yhellä näistä Miun pienimmistä vellilöistä, šen työ oletta ruatan Miula’.

₄₁Šiitä Hiän šanou vašemella kiällä olijilla: ‘Mänkyä pois Miun luota, työ kirotut. Mänkyä ilmasenikuseh tuleh, mi on varuššettu juavelilla ta hänen anheliloilla. ₄₂Miula oli nälkä, vain työ että antan Miula ruokua. Milma janotti, vain työ että antan Miula juuvva. ₄₃Mie olin kojitoin, vain työ että ottan Milma luokšena. Mie olin alačoin, vain työ että šuorittan Milma. Mie läsin ta olin tyrmäššä, vain työ että käynyn Milma kaččomašša.’

₄₄Šilloin nämä niise šanotah: ‘Hospoti, konšapa myö näkimä Šilma nälkähisenä tahi janošša, kojittomana tahi alaččomana, tahi läsijänä tahi tyrmäššä, ta emmä auttan Šilma?’ ₄₅Šiitä Čuari šanou heilä: ‘Šanon teilä toven: kaiken, mitä työ jättijä ruatamatta yhellä näistä pienimmistä, šen työ jättijä ruatamatta Miula’.

₄₆Ta niin hyö kaikki lähetäh, nämä männäh ilmasenikusih muokkih, a oikiemieliset ilmasenikuseh elämäh.»