Matvein jevanheli 26

₁Konša Iisussa lopetti kaikki nämä pakinat, Hiän šano opaššettavillah: ₂«Työ tiijättä, jotta kahen päivän piäštä on Äijäpäivä. Šilloin Ihmisen Poika annetah ristih nuaklittavakši.»

₃Šamah aikah ylimmäiset papit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat keräyvyttih ylipappi Kaijafan taloh. ₄Hyö piettih neuvuo keškenäh, mitein viisahuolla šuaha Iisussa käsih ta tappua Hänet. ₅«Kuitenki pruasniekkana šitä ei šua ruatua», hyö šanottih, «jotta rahvaš ei alkais elämöijä».

₆Konša Iisussa oli Vifanijašša prokasatautisen Simonin talošša, ₇Hänen luo tuli naini, kumpasella oli alabasteripullošša kallista hyvänhajuista voijetta. Iisussan šyyvveššä naini valutti hajuvoitien Hänellä piäh. ₈Opaššettavat nähtih še ta alettih pahekšuo. Hyö šanottih: «Tyhjäh valelou voijetta. ₉Oishan šen voinun myyvvä hyvällä hinnalla ta antua rahat köyhillä.»

₁₀Iisussa huomasi tämän ta šano: «Mintäh työ pahotatta naisen mieltä? Hiän ruato Miula hyvän ruavon. ₁₁Köyhät ollah aina tiän kera, vain Mie en aina ole. ₁₂Kun hiän kuato voitien miun piällä, hiän jo valmehekši voiteli Miun Runkon hautuamista varoin. ₁₃Šanon teilä toven: koko muailmašša, missä ikänäh vain ruvettaneh šanelomah Hyvyä Viestie, šielä muissellah tätäki naista ta kerrotah, mitä hiän ruato.»

₁₄Šiitä yksi kaheštatoista opaššettavašta, Juuta Iskariot, mäni ylipappien luo ₁₅ta šano: «Äijänkö makšatta miula, kun mie antanen Iisussan tiän käsih?» Hyö makšettih hänellä kolmekymmentä hopierahua. ₁₆Šiitä šuate Juuta ečči paššalie aikua, konša vois antua Iisussan heijän käsih.

₁₇Riešanleivän pruasniekan enši päivänä opaššettavat tultih Iisussan luo ta kyšyttih: «Kunne tahot miän valmistavan Šiula Äijänpäivän illallisen?» ₁₈Iisussa šano: «Mänkyä linnah». Hiän neuvo heilä, kenen luo männä, ta käški šanuo šillä ihmisellä: «Opaštaja šanou: ‘Miun aika on lähellä. Šiun luona Mie šyön Äijänpäivän illallisen omien opaššettavien kera.’» ₁₉Opaššettavat ruattih, mitein Iisussa käški, ta valmissettih Äijänpäivän illallini.

₂₀Konša tuli ilta, Iisussa rupesi illallisella kahentoista opaššettavan kera. ₂₁Šyönnin aikana Hiän šano: «Šanon teilä toven: yksi teistä pettäy Miut». ₂₂Apevukšissah hyö alettih toini toisen jälkeh kyšellä: «Hospoti, en šuinki še mie ole?» ₂₃Iisussa vaštasi heilä: «Mieš, ken šyöy Miun kera šamašta aštiešta, pettäy Miut. ₂₄Ihmisen Poika lähtöy täštä muailmašta juštih niin, mitein Häneštä šanotah Pyhissä Kirjutukšissa. No paha periy šen ihmisen, ken pettäy Ihmisen Pojan! Šillä ihmisellä ois ollun parempi, kun ei ois ni šyntyn.» ₂₅Šiitä Juuta, Hänen pettäjä, kyšy: «Ravvi, en šuinki še mie ole?» Iisussa vaštasi: «Ičepä šie šen šanoit».

₂₆Konša hyö oltih šyömäššä, Iisussa otti leivän, passipoitti Jumalua, katko leivän, anto opaššettavillah ta šano: «Ottakkua ta šyökyä, tämä on Miun Runko». ₂₇Šiitä Hiän otti mal'l'an, passipoitti Jumalua, anto heilä ta šano: «Juokua kaikin täštä. ₂₈Tämä on Miun Veri, Uuvven Šopimukšen Veri, mi valutetah monien puolešta, jotta heijän riähät prostittais heilä. ₂₉Ta Mie šanon teilä: täštä lähtien Mie en juo viinamarjašta luajittuo ennein kuin vašta šinä päivänä, konša juon tiän kera uutta viinua Tuattoni Valtakunnašša.» ₃₀Hyö laulettih passipo-psalmi ta lähettih Voipuuvuaralla.

₃₁Šiitä Iisussa šano heilä: «Tänä yönä työ kaikin kieltäyvyttä Miušta, šentäh kun Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: ‘Mie lyön paimenen muah, ta lampahat hajauvutah’. ₃₂No kumminki kuollehista nouštuoni Mie mänen teitä iellä Galileijah.» ₃₃Petri šano Hänellä: «Vaikka kaikki muut kieltäyvyttäis Šiušta, mie en konšana kieltäyvy». ₃₄Iisussa šano: «Šanon šiula toven: tänä yönä, ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». ₃₅Petri šano: «Pitänöy miun vaikka kuolla Šiun kera, niin ijäššäh en Šiušta kieltäyvy». Šamua šanottih kaikki toisetki opaššettavat.

₃₆Šiitä Iisussa tuli opaššettavien kera Gefsimanija-nimiseh paikkah ta šano heilä: «Istukkua täššä šini, kuni Mie käyn tuola moliutumašša». ₃₇Hiän otti matkah Petrin ta molommat Savvatein pojat. Mureh ta tuška rupesi nyt painamah Häntä. ₃₈Hiän šano heilä: «Miun henkeni on tušašša, kuoloman tušašša. Vuottakkua täššä ta valvokkua Miun kera.» ₃₉Hiän mäni vähäistä loitommakši, heittäyty očin muah ta moli: «Tuattoni Miun! Kun šuinki šuanou, niin mänkäh tämä muokkamal'l'a Miun kyličči. Ka elkäh käykäh niin kuin Mie tahon, vain niin kuin Šie tahot.»

₄₀Hiän myöšty opaššettavien luo ta näki, jotta hyö muatah. Šiitä Hiän šano Petrillä: «Ettäkö työ ni yhtä tuntie jakšan valvuo Miun kera? ₄₁Valvokkua ta moliutukkua, jotta että joutuis pahan muanitukšeh. Teilä on tahto hyväh, ka ihmisluonto on heikko.»

₄₂Hiän tuaš mäni loitommakši ta moliutu uuvveštah: «Tuattoni Miun! Kun Miun tovenki pitänöy juuvva tämä muokkamal'l'a, niin käykäh niin kuin Šie tahot.» ₄₃Konša Hiän tuli jälelläh, niin tuaš näki opaššettavat makuamašša. Heijän šilmät mäntih ičeštäh umpeh. ₄₄Hiän jätti hiät šiih, mäni tuaš ta moliutu kolmannen kerran šamoilla šanoilla. ₄₅Šiitä Hiän tuli opaššettavien luo ta šano heilä: «A työ aina vain makuatta ta levähtelettä? Aika on tullun. Ihmisen Poika annetah riähkähisien käsih. ₄₆Nouškua, nyt lähemmä! Miun pettäjä on jo lähellä.»

₄₇Iisussan vielä paissešša tuli Juuta, yksi kaheštatoista opaššettavašta, ta hänen kera šuuri miešjoukko miekat ta šeipähät käsissä. Ylipapit ta rahvahan vanhimmat oli hiät työnnetty. ₄₈Iisussan pettäjä oli ieltäpäin šopin hiän kera merkistä: «Kellä mie šuuta annan, Še on še Mieš. Ottakkua Hänet». ₄₉Hiän mäni šuorah Iisussan luo ta šano: «Terveh, Ravvi!» ta anto Hänellä šuuta. ₅₀No Iisussa šano hänellä: «Velli, rua še, mitä vaššen tulit.» Šiitä miehet aššuttih lähemmäkši, käytih Iisussah käsin ta šivottih Hänet.

₅₁Yksi Iisussan kera olijista vejälti miekan huotrašta ta iski ylipapin käškyläistä niin, jotta šiltä läksi korva. ₅₂Šiitä Iisussa šano hänellä: «Pane miekkaš huotrah. Ken miekkah tarttuu, še miekašta kuolou. ₅₃Vain toivotko šie, jotta Mie en vois kyšyö apuo Tuatoltani? Hiän šamašša työntäis tänne kakšitoista lekionie anhelija ta enämmänki. ₅₄Vain miteinpä šilloin tultais tovekši Pyhät Kirjutukšet, kumpasien mukah näin pitäy käyvä?»

₅₅Šiitä Iisussa šano miešjoukolla: «Työ läksijä ottamah Milma niin kuin rosvuo, miekat ta šeipähät käsissä työ tulija. Joka päivä Mie issuin tiän kera jumalankojissa opaštamašša, ta työ että ottan Milma kiini. ₅₆Ka kaikki tämä on tapahtun, jotta Jumalan viessintuojien kirjutukšet tultais tovekši.»

Šilloin kaikki opaššettavat jätettih Hänet ta puattih.

₅₇Kiiniottajat vietih Iisussa ylipappi Kaijafan luo, kunne sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat oli jo keräyvytty. ₅₈Petri aštu ei väki pitän matan piäššä Iisussalla peräššä ylipapin pihah šuate. Šielä hiän istuutu käškyläisien joukkoh jotta nähä, mitein täššä nyt käyt.

₅₉Ylipapit ta koko Neuvokunta ečittih valehtovissušta Iisussua vaštah, jotta šuatais Hänet tappua. ₆₀Šemmoista ei kumminki löytyn, vaikka monie valehtovistajie kävi. Viimein aštu eteh kakši mieštä, ₆₁kumpaset šanottih: «Hiän šano, jotta Hiän voipi hajottua jumalankojin ta rakentua šen uuvveštah kolmešša päiväššä».

₆₂Šiitä ylipappi nousi ta kyšy Iisussalta: «Mintäh Šie et vaštua mitänä heijän viäritykših?» ₆₃Ka Iisussa oli iänettäh. Šilloin ylipappi šano Hänellä: «Vuajin Šilma elävän Jumalan nimeššä šanomah, oletko Šie Hristossa, Jumalan Poika». ₆₄Iisussa vaštasi hänellä: «Ičepä šie šen šanoit. A Mie šanon teilä: täštä lähtien työ niättä Ihmisen Pojan istumašša šuuren Jumalan oikiella puolella ta niättä, mitein Hiän laškeutuu tänne taivahan pilvien piällä.» ₆₅Šiitä ylipappi revälti omat vuattiet ta šano: «Hiän panou Iččeh Jumalan vertasekši. Mitä vaššen meilä vielä tovistajie pitäy! Iče kuulija, mitein Hiän šano Iččieh Jumalakši. ₆₆Mitä šanotta?» Šielä olijat vaššattih: «Hiän on viäräpiä, kuoloma Hänellä». ₆₇Šiitä hyö šylettih Iisussalla šilmih ta lyötih Häntä. Eryähät lyötih Häntä näkyö vaššen ₆₈ta šanottih: «Šanopa nyt, Hristossa, ken Šilma löi!»

₆₉Petri istu pihalla. Hänen luo tuli paššarityttö ta šano: «Šie niise olit tuon galileijalaisen Iisussan kera». ₇₀Petri eikki kaikkien kuullen ta šano: «En tiijä enkä malta, mistä šie pakajat». ₇₁Konša hiän läksi šieltä veräjillä päin, hänet näki toini paššarityttö ta šano šielä olijilla: «Tämä niise oli Iisussa Nasarettilaisen kera». ₇₂Tuaš Petri eikki ta pošiutu: «Mie en tunne šitä Mieštä». ₇₃No kotvasen piäštä Petrin luo tuli muita šielä šeisojie ta hyö šanottih: «Šie tosiehki olet heijän joukošta, šen kuulou jo šiun pakinašta». ₇₄Šiitä Petri šano: «Mie en tiijä, en tunne šitä Mieštä. Tappakkah Jumala miut, kun valehellen.» Ta šillä kertua kukko kieku. ₇₅Petri muisti, mitä Iisussa oli šanon: «Ennein kuin kukko kiekuu, šie kolmičči kieltäyvyt Miušta». Hiän läksi šieltä ta rupesi lujašti itkömäh.