Elkyä suutikkua
1«Elkyä suutikkua, jotta teitä ei suutittais. 2Niätšen millä suutulla työ suutitta, šillä teitäki suutitah. Ta millä miärällä työ miäryättä, šillä šamalla miärällä teiläki miärätäh. 3Mitein šie niät ruhkan vellen šilmäššä, vain et huomua hirttä omašša šilmäššäš? 4Mitein šie voit šanuo vellellä: ‘Anna otan ruhkan šiun šilmäštäš’, kun šiula omašša šilmäššä on hirši? 5Voi šie pyhäkši luatiutuja! Ota enšin hirši omašta šilmäššäš, vašta šiitä niät ottua ruhkan vellen šilmäštä.
6Elkyä antakkua koirilla šitä, mi on pyhä, ta elkyä lykkikkyä simčukkoja šikojen eteh. Šijat tallotah simčukat jalkoih ta koirat hypätäh tiän piällä ta revitelläh tiät.»
Kyšykkyä, eččikkyä, kopistakkua
7«Kyšykkyä, niin teilä annetah. Eččikkyä, niin löyvättä. Kopistakkua, niin teilä avatah. 8Niätšen joka kyšyjä šuau, joka eččijä löytäy ta joka kopistajalla avatah. 9Eihän teistä kenkänä anna pojallah kivie, kun hiän kyšyy leipyä, 10tahi kiärmistä, kun hiän kyšyy kalua? 11Kun kerran työ, pahat ihmiset, šuatatta antua omilla lapšilla hyvie lahjoja, niin tottaš tiän Taivahaini Tuatto antau hyvyä niillä, ket Häneltä kyšytäh.
12Kaikki, mitä tahotta, jotta ihmiset ruattais teilä, ruatakkua työki heilä. Näin opaššetah Sakona ta Jumalan viessintuojien kirjutukšet.
13Mänkyä šiämeh ahtahašta veräjäštä. Monet männäh välläštä veräjäštä ta levietä tietä myöte, ka še viey uatuh. 14Mitein ahaš on veräjä ta kaitani še tie, mi viey elämäh, ta vähä on niitä, ket löyvetäh še!»
Jumalan viessintuojiksi luatiutujat
15«Varokkua Jumalan viessintuojiksi luatiutujie. Hyö tullah tiän luo lampahien vuatteissa, vain šiämeššäh ollah puričat hukat. 16Työ tunnetta hiät heijän antimista. Eihän viinamarjoja kerätä piikkituomešta eikä fiinikkoja piitijäisistä? 17Hyväh puuh tulou hyvie antimie, a pahan puun antimet ollah pahoja. 18Hyvä puu ei voi antua pahoja antimie eikäi paha puu hyvie antimie. 19Joka puu, mi ei anna hyvie antimie, kuatah ta lykätäh tuleh. 20Niin jotta viessintuojiksi luatiutujat työ tunnetta heijän antimista.
21Ei jokahini, ken šanou Miula: ‘Hospoti, Hospoti’, piäše Taivahien Valtakuntah. Šinne piäšöy vain še, ken ruatau Miun Taivahaisen Tuaton tahtuo myöte. 22Monet šanotah Miula suutupäivänä: ‘Hospoti, Hospoti! Šiun nimeššähän myö toima šanan Jumalalta, Šiun nimeššä myö ajoma ihmisistä piessoja ta Šiun nimeššä ruatoma monie šuurie töitä.’ 23Ka šiitä Mie vaštuan heilä: ‘Mie en tiijä teitä. Mänkyä pois Miun luota, pahanruatajat!’»
Kakši rakentajua
24«Jokahini, ken kuulou nämä Miun šanat ta ruatau niijen mukah, on kuin tolkukaš mieš, kumpani rakenti talon kallivolla. 25Rupesi vihmumah, vesi nousi, kova tuuli piekši taluo, vain še ei kuatun, šentäh kun še oli rakennettu kallivolla.
26Jokahini, ken kuulou nämä Miun šanat, vain ei rua niijen mukah, on kuin tolkutoin mieš, kumpani rakenti talon hiekalla. 27Rupesi vihmumah, tulvavesi nousi, kova tuuli piekši taluo. Šiitä še talo kuatu ta hajosi muan tašolla.»
Iisussalla on valta opaštua
28Konša Iisussa lopetti tämän pakinan, rahvašjoukot kummekšittih Hänen opaššušta. 29Hiän opašti niin kuin še, kellä on annettu valta, eikä niin kuin sakonanopaštajat ta farisseit.