Markin jevanheli 1

₁Tämä on Hyvä Viesti Iisussašta Hristossašta, Jumalan Pojašta. Še alko ₂niin kuin on kirjutettu Jumalan viessintuojien kirjutukšissa, missä Jumala šano:

₄Niin käviki, kun Iivana rupesi kaštamah ihmisie tyhjäššä muašša. Hiän šano heilä, jotta heijän pitäy jättyä riähäššä elämini ta ottua kaššanta, niin Jumala prostiu heilä hiän riähät. ₅Iivanan luo tuli äijän rahvašta Jerusalimista ta koko Juutijašta. Hyö šanottih omat riähät, ta Iivana kašto hiät Jortanojovešša.

₆Iivanalla oli verbl'udan karvašta luajittu vuate ta šen piällä vyötäröllä nahkavyö. Ruokana hänellä oltih rašvakatit ta villimehiläisien mesi. ₇Hiän šaneli rahvahalla: «Miun jälkeh tulou milma voimakkahampi Mieš. Mie en kelpua kumartumah ta kerittämäh ni Hänen jalaččien nauhoja. ₈Mie kaššoin tiät veješšä, a Hiän kaštau tiät Pyhäššä Henkeššä.»

₉Niinä päivinä Iisussa tuli Galileijan Nasaretista ta Iivana kašto Hänet Jortanojovešša. ₁₀Konša Iisussa nousi veještä, Iivana näki, jotta taivahat avauvutah ta Henki laškeutuu Iisussan piällä niin kuin kyyhkyni. ₁₁Taivahista kuulu iäni: «Šie olet Miun armaš Poikani. Šiuh Mie olen mieltyn.»

₁₂Heti šen jälkeh Pyhä Henki ajo Iisussan tyhjäh muah. ₁₃Hiän oli tyhjäššä muašša nelläkymmentä päivyä šaatanan kiušattavana. Hiän oli šielä villi-elukkojen kešeššä, no anhelit piettih Häneštä huolta.

₁₄Kun Iivana oli pantu tyrmäh, Iisussa myöšty Galileijah ta šaneli šielä Hyvyä Viestie Jumalan Valtakunnašta. ₁₅Hiän šano: «Aika on tullun, Jumalan Valtakunta on jo tullun lähellä. Jättäkkyä riähäššä elämini, kiäntykkyä Jumalan puoleh ta uškokkua Hyvyä Viestie.»

₁₆Konša Iisussa kulki Galileijanjärven rantua, Hiän näki Simonin ta hänen vellen Ontrein. Hyö oltih järvellä heittoverkolla kalua pyytämäššä, hyö niätšen oltih kalaštajat. ₁₇Iisussa šano heilä: «Lähtekkyä Miun kera. Mie luajin teistä ihmisien kalaštajie.» ₁₈Hyö šamašša jätettih verkot ta lähettih Iisussan kera.

₁₉Kotvasen matan piäštä Iisussa näki Savvatein Juakon ta hänen vellen Iivanan. Hyö oltih veneheššä verkkoja šelittämäššä. ₂₀Šiinä šamašša Iisussa kučču hiätki matkah. Hyö jätettih Savvatei-tuatto kasakkojen kera veneheh ta lähettih Iisussan matkah.

₂₁Hyö tultih Kapernaumin linnah. Šamašša Iisussa mäni šuovattana sinagogah ta rupesi opaštamah. ₂₂Ihmiset kummekšittih Hänen opaššušta. Hiän opašti heitä niin kuin še, kellä on annettu valta, ei niin kuin sakonanopaštajat opaššettih. ₂₃Juštih šilloin sinagogašša oli mieš, kumpasešša oli piessa. Še karjeutu: ₂₄«Mitä Šiula meistä pitäy, Iisussa Nasarettilaini? Tulitko Šie meitä hävittämäh? Mie tiijän, ken Šie olet, Jumalan Pyhä!» ₂₅No Iisussa komenti piessua šanoilla: «Ole iänettäš! Lähe häneštä!» ₂₆Šilloin piessa koprissalti mieštä ta läksi häneštä lujan karjunnan kera. ₂₇Kaikin ällissyttih ta ruvettih kyšelömäh toini toiselta: «Mipä še tämä on? Voimakaš uuši opaššuš? Piessatki totellah, kun Hiän niitä komentau.» ₂₈Ta niin tieto Iisussašta levisi ruttoh ympäri koko Galileijua.

₂₉Iisussa läksi Juakon ta Iivanan kera sinagogašta. Hyö mäntih šuorua piätä Simonin ta Ontrein kotih. ₃₀Simonin anoppi veny kuumiešša, ta šamašša häneštä šanottih Iisussalla. ₃₁Iisussa mäni läsijän luo, otti häntä kiäštä ta autto noušša. Kuume läksi naisešta, ta hiän rupesi paššuamah vierahie.

₃₂Illalla, konša päiväni jo laški, Iisussan luokši tuotih kaikki kipiehiset ta piessojen piekšämät. ₃₃Koko linna keräyty oven eteh. ₃₄Iisussa parenti monie läsijie kaikenmoisista tautiloista ta ajo ihmisistä monie piessoja. Hiän ei antan piessoilla paissa, šentäh kun ne tiijettih, jotta Hiän on Hristossa.

₃₅Aikaseh huomenekšella, konša oli vielä pimie, Iisussa nousi ta mäni uloš. Hiän mäni šemmoseh paikkah, missä ei ollun ketänä, ta moliutu šielä. ₃₆Simoni ta hänen tovarissat lähettih eččimäh Iisussua. ₃₇Hyö löyvettih Hänet ta šanottih: «Kaikin ečitäh Šilma». ₃₈Iisussa šano heilä: «Läkkä tiältä ta mänkä lähimmäisih kylih ta linnoih. Miun pitäy šieläki šanella Hyvyä Viestie, šentäh kun šitä varoin Mie olen tullun.» ₃₉Niin Hiän läksi ta käveli joka puolella Galileijašša. Hiän šaneli Jumalan šanua sinagogoissa ta ajo ihmisistä piessoja.

₄₀Iisussan luo tuli prokasatautini mieš, heitty Hänen eteh polvillah ta rupesi molimah Häneltä apuo. Mieš šano Hänellä: «Šie voit puhistua miut, kun vain tahtonet». ₄₁Iisussalla tuli suali häntä. Hiän ojenti käteh, košetti mieštä ta šano: «Mie tahon. Puhissu.» ₄₂Šillä šanalla prokasatauti läksi mieheštä ta hiän puhistu. ₄₃Iisussa käški miehen lähtie šieltä ta lujašti varotti häntä: ₄₄«Kačo, jotta kellänä et pakaja täštä mitänä. Mäne vain näyttämäh iččieš papilla ta anna omašta puhistumisešta Jumalalla še uhrilahja, min Moissei on käšken antua. Šiitä ihmiset tiijetäh, jotta šie parenit.» ₄₅Vain mieš kun läksi, niin rupesi joka paikašša pakajamah täštä ta levittämäh tietuo šiitä, mitein hänellä oli käynyn. Šentäh Iisussa enämpi ei voinun kaikkien nähen männä linnoih. Hiän eleli rahvahattomissa paikoissa, ka joka puolelta tuli ihmisie Hänen luo.