Markin jevanheli 11

₁Kun hyö läheššyttih Jerusalimie, hyö tultih Vifagijah ta Vifanijah, mit oltih Voipuuvuaran rintiellä. Iisussa työnsi ieltäpäin kakši opaššettavua ₂ta šano heilä: «Mänkyä tuoh kyläh, mi on kohakkah. Heti kun tuletta šinne, työ niättä kiini šivotun oslanvaršan. Šen šeläššä kenkänä ei ole vielä istun. Kerittäkkyä še ta tuokua tänne. ₃Kun ken kyšynöy teiltä, mintäh työ niin ruatta, šanokkua vain: ‘Hospoti tarviččou šitä, ka ruttoh Hiän työntäy šen jälelläh’.»

₄Opaššettavat lähettih ta löyvettih varša, kumpani oli šivottuna pihalla veräjäh kiini. Hyö keritettih še. ₅Šiinä šeisojista ihmisistä eryähät kyšyttih: «Mitä työ oikein ruatta? Mintäh työ keritättä varšua?» ₆Hyö vaššattih niin kuin Iisussa käški, ta heijän annettih männä. ₇Hyö tuotih varša Iisussalla, pantih šen šelkäh omie vuatteita, ta Iisussa nousi varšalla šelkäh. ₈Monet ihmiset leviteltih vuatteitah tiellä. Toiset katattih tiepuolissa kašvajista puista lehvijä ta levitettih niitä tiellä. ₉Kaikin, ket aššuttih Iisussan ieššä ta jäleššä, karjuttih näin:

₁₁Niin Iisussa tuli Jerusalimih. Hiän mäni jumalankotih ta kaččeli šielä kaikkie. No kun oli jo myöhäni aika, Hiän läksi kahentoista opaššettavan kera Vifanijah.

₁₂Kun hyö toisena päivänä lähettih Vifanijašta, Iisussalla tuli nälkä. ₁₃Hiän näki etähämpänä smokvapuun, kumpani oli leheššä, ta läksi kaččomah, löytyiskö šiitä mitä šyötävyä. Puun luo tultuo Hiän ei löytän mitänä muuta kuin lehtijä, šentäh kun vielä ei ollun smokvien aika. ₁₄Šiitä Iisussa šano puulla: «Elkäh enämpi kenkänä ijäššäh šyökäh šiun antimie!» Hänen opaššettavat kuultih nämä šanat.

₁₅Hyö tultih Jerusalimih, ta Iisussa mäni jumalankotih ta rupesi ajamah šieltä pois myöjie ta oštajie. Hiän kuato rahanvajehtajien stolat ta kyyhkyjenmyöjien laučat, ₁₆eikä Hiän antan kenenkänä kulettua tavarua jumalankojin pihan kautti. ₁₇Hiän opašti ihmisie näin: «Eiköš Pyhissä Kirjutukšissa šanotaki: ‘Miun talon pitäy olla kaikkien rahvahien molintatalona’? A työ luatija šiitä rosvojen pešän.»

₁₈Ylipapit ta sakonanopaštajat kuultih tämä ta ruvettih eččimäh keinuo mitein tappua Iisussua. Hyö varattih Häntä, šentäh kun Hänen opaššukšella oli šuuri valta ihmisih.

₁₉Illan tultuo Iisussa opaššettavineh läksi pois linnašta.

₂₀Aikaseh huomenekšella hyö matattih smokvapuun kyličči ta nähtih, jotta še on kuivan juurista šuate. ₂₁Šiitä Petri muisti, mitä Iisussa šano smokvapuulla, ta virkko: «Opaštaja, kačohan tuota smokvapuuta, kumpasen Šie kirosit! Še on kuivan.» ₂₂Iisussa vaštasi: «Uškokkua Jumalah. ₂₃Šanon teilä toven: kun ken šanonou tällä vuaralla: ‘Nouše tilaltaš ta heity mereh!’ – niin ni käyt, kun hiän ei epyäle šytämeššäh vain uškou, jotta käyt niin kuin hiän šanou. ₂₄Šentäh Mie šanon teilä: Mitä šuinki työ molitta Jumalalta, uškokkua, jotta jo šaita šen. Šilloin še tulou teilä. ₂₅Ta konša šeisotta moliutumašša, prostikkua kaikki, mitä teilä on ketäki vaštah. Šiitä tiän Taivahaini Tuattoki prostiu teilä tiän pahat ruavot. ₂₆A kun työ että prostine toisie, šilloin ei ni tiän Taivahaini Tuatto prosti tiän pahoja ruatoja.»

₂₇Hyö tultih tuaš Jerusalimih. Konša Iisussa käveli jumalankojissa, ylipapit, sakonanopaštajat ta rahvahan vanhimmat tultih Hänen luo ₂₈ta kyšyttih Häneltä: «Millä vallalla Šie näitä ruat? Ken Šiula anto vallan ruatua näitä?» ₂₉Iisussa vaštasi heilä: «Miula niise on teilä kyšymyš. Vaššakkua työ enšin Miula, niin šiitä Mie šanon teilä, millä vallalla Mie näitä ruan. ₃₀Šanokkua, ken anto Iivanalla vallan kaštua? Jumalako vain ihmiset?» ₃₁Hyö paistih keškenäh näin: «Kun šanonemma: ‘Jumala’, niin Hiän šanou: ‘Mintähpä šilloin että uškon Iivanua?’ ₃₂No šanosimmako: ‘Ihmiset annettih Iivanalla valta’?» Kuitenki näin hyö ei ruohittu šanuo, kun varattih rahvašta. Rahvaš niät piti Iivanua Jumalan viessintuojana. ₃₃Šen takie hyö vaššattih Iisussalla: «Emmä tiijä». Šilloin Iisussa šano heilä: «Ka Mie niise en šano teilä, millä vallalla Mie tätä kaikkie luajin».