Markin jevanheli 13

₁Iisussa oli lähöššä jumalankojista, kun yksi Hänen opaššettavista šano: «Opaštaja, kačo Šie! Mittyöt kivet ta mittyöt rakennukšet!» ₂Iisussa vaštasi hänellä: «Niätkö nämä mahtavat rakennukšet? Täh ei jiä kivie kiven piällä, kaikki hajotetah muan tašalla.»

₃Kun Iisussa istu yksinäh Voipuuvuaralla jumalankojin vaštapiätä, Petri, Juakko, Iivana ta Ontrei kyšyttih Häneltä: ₄«Šano meilä, konša tämä kaikki tulou? Mi on merkkinä šiitä, jotta jumalankoti hajotetah ta kaikki tämä tapahtuu?»

₅Iisussa rupesi pakajamah heilä: «Varokkua, jotta kenkänä ei muanittais teitä viäräh. ₆Monet tullah Miun nimisinä. Hyö šanotah: ‘Mie olen Hristossa’, ta ekšytetäh monie. ₇Kun tiän korvih kantautuu šovan iänie ta työ kuuletta viestijä šovista, elkyä pöläštykkyä. Näin pitäy käyvä, ka še vielä ei ole loppu. ₈Rahvaš noušou rahvašta vaštah ta valtakunta valtakuntua vaštah. Joka puolella on muanjärissykšie, ta tulou šuuri nälkä ta mellakkoja. Tämä on vašta šynnytyštuškien alkuo.

₉Olkua varoillana! Tiät viijäh suutuh ta teitä piekšetäh sinagogoissa. Miun nimen vuokši työ jouvutta muaherrojen ta čuarien eteh, jotta šanosija heilä Miušta. ₁₀Kumminki ennein kuin loppu tulou, Hyvä Viesti pitäy šanella kaikilla kanšoilla. ₁₁Ta kun tiät otetah kiini ta viijäh suutuh, elkyä huolehtikkua ieltäpäin šiitä, mitä paissa. Elkyä šitä ajatelkua. Šanokkua vain ne šanat, mit teilä šilloin annetah. Šilloin että pakaja työ, vain Pyhä Henki.

₁₂Velli antau oman vellen kuolomah, tuatto lapšen, ta lapšet nouššah omie vanhempieh vaštah ta tapetah hiät. ₁₃Kaikin ruvetah vihuamah teitä Miun nimen tähen. No še, ken keštäy loppuh šuate, pelaštuu.»

₁₄«Kun työ niättä pakanan ta ilkien olijan, kumpasešta pakasi Jumalan viessintuoja Tanila, šeisomašša šielä, missä šen ei šais šeisuo – lukija malttakkah tämän! – šiitä kaikki Juutijašša eläjät puakkah vuaroilla. ₁₅Ta še, ken on taloh katolla, elkäh mänkäh pirtistä mitänä käymäh. ₁₆A še, ken on pellolla, elkäh myöštykkäh jälelläh vuatteita ottamah. ₁₇Voi niitä, kumpaset niinä päivinä ollah pakšuna tahi imetetäh! ₁₈Moliutukkua, jotta tiän pakoreissu ei šattuis talvisaikana. ₁₉Niinä päivinä niätšen tulou šemmoni ahissuš, mimmoista ei ole ollun muailman luatimisešta alkuan täh päiväh šuate, ta enämpi konšana ei tule. ₂₀Kun Hospoti ei ois lyhentän šitä aikua, niin yksikänä ihmini ei jäis henkih. Kumminki niijen vuokši, kumpaset Hiän on valinnun, Hiän lyhenti šen ajan.

₂₁Kun ken šilloin šanonou teilä: ‘Tiälä on Hristossa’, tahi: ‘Kačo Hristossa on tuola’, elkyä uškokkua. ₂₂Niät kun tulou niitä, ket luatiuvutah Hristossakši ta Jumalan viessintuojiksi. Hyö luajitah merkkiruatoja ta kummie, jotta šuatais ekšyttyä valitut niise, kun šuinki vain voitais. ₂₃Niin jotta olkua varoillana. Mie jo ieltäpäin šanoin teilä kaiken.»

₂₄«Ka noijen hätäpäivien jälkeh päiväni pimenöy ta kuu ei anna valuo, ₂₅tähet kirvotah taivahašta, ta taivahien voimat tärähetäh. ₂₆Šilloin nähäh, jotta Ihmisen Poika tulou pilvien piällä šuurešša voimaššah ta jumalallisešša valoššah. ₂₇Hiän työntäy omie anhelija keryämäh Jumalan valitut muan nelläštä puolešta, taivahanlaijašta toiseh laitah šuate.

₂₈Opaštukkua šiitä, mitein smokvapuulla käyt: konša šen okšat virotah ta niih alkau tulla lehtie, työ tiijättä, jotta kešä on läššä. ₂₉Šamoin, kun niättä kaiken tämän, tietäkkyä, jotta Ihmisen Poika on läššä, ihan ovilla. ₃₀Šanon teilä toven: tämä ihmispolvi ei kavo šini, kuni kaikki tämä ei tapahu. ₃₁Taivaš ta mua kavotah, vain Miun šanat ei kavota. ₃₂No šitä päivyä ta tuntie ei tiijä kenkänä, ei taivahan anhelit, ei ni Poika, šen tietäy vain Tuatto yksin.»

₃₃«Olkua varoillana, valvokkua ta moliutukkua, šentäh kun työ että tiijä, konša še aika tulou.

₃₄Ykši mieš läksi vierahih maih. Koista lähtiessä hiän anto omilla paššariloilla jokahisella oman ruavon ruattavakši, a ovenvahin hiän käški valvuo. ₃₅Šentäh valvokkua, työ kun että tiijä, mih aikah talon isäntä myöštyy: illallako vain keškiyöllä, kukon kiekunta-aikahko vain päivän jo nouštuo. ₃₆Valvokkua, jotta että šattuis makuamah, kun hiän tullou äkkie. ₃₇Min Mie šanon teilä, šen šanon kaikilla: valvokkua!»